Mitä enemmän ikävöitävää, sitä enemmän kipua .
Mikä sitten auttaa ?
Tuskin siihen on keinoja keksitty.
Itsensä satuttaminen ?
Ei, se aiheuttaa vaan enemmän tuskaa .
Ikävöiminen ?
Ei, se satuttaa lisää .
Unohtaminen ?
Ei onnistu .
Jos ikävöi jotain, on se yleensä joku josta välittää,
tai jopa rakastaa . Ei sitä tosta vaan unohdeta .
Kaikkea on keksitty .
On keksitty tietokoneet .
On keksitty puhelimet .
On keksitty vaikka mitä,
on keksitty ikävä, muttei koskaan keinoa,
jolla saa ikävän loppumaan,
ikävä on ikuista .
Se satuttaa, mutta se myös kasvattaa .
Jos ikävää ei koe liiassa määrin,
siitä ei ole haittaa .
Mutta entäs kun ikävä kasvaa loputtomaksi,
mikä neuvoksi ?
Luovuttaminen ?
Luulen että ei,
jos on itse kokenut ikävän tuskan,
sitä ei halua tuottaa muille .
Sen takia mäkin olen vielä täällä .
Jos ei olisi ketään, ketään ikävöisi,
luulen ettei suurinta osaa meistäkään olisi täällä enää,
joten taas löytyi yksi asia lisää mistä kiittää teitä kaikkia .
Kiitos.
"