Näin yöllä unta, että kuolin. Railasin jossain vuoristossa maasturilla (siis ei pyörällä vaan autolla) teiden kaiteita pitkin, iskä ajoi. Tipuimme tipuimme tipuimme ihan vitun kauan, viimeisiksi sanoikseni jäi heihei koska ehdin miettiä senkin, mitä sanoisin viimeisiksi sanoiksi, ja ne tuntuivat kivoilta. Mietin myös, miten paljon eräs ihminen pettyisi, kun olisinkin yhtäkkiä kuollut. Ja uni-mua ärsytti sekin, että kuolin jonkun muun typeryyden takia.
Ei tuossa vielä mitään, uni kuin uni, mutta kun yleensä tiedän unessani olevani unessa, mutta tossa jouduin oikeasti pelkäämään, kun en yhtään tiennyt sillä hetkellä, oliko se unta, vaikka tiesinkin hetkeä aiemmin, että se on, mutta en muistanut sitä ihan juuri sillä hetkellä. Vitutti, että tähän tää nyt loppuu kun iskä on tyhmä. Pahinta oli kuitenkin se, että korvissa tuntui alati kasvava paine kun auto tippui alemmas ja alemmas. Siis mitä hittoa, miten ihmeessä korvissa voi fyysisesti tuntua painetta, kun on kyseessä uni X___________X se oli pelottavaa.
Onneksi tajusin yrittää itseni heräyttämistä (tai mahdollisesti murskauduin, mutta luulen, että heräytin itseni) ja onnistuin siinä. Korvissa suhisi, mutta ei sattunut ainakaan paljoa, ja sekin meni ohi, kun sain rauhoitettua itseni. Siihen tosin tarvitsin kirjoituspaperia ja lähetin kaksi tekstariakin.
Rauhallisesti hengittely auttoi, ja sain unen päästä kiinni uudelleen puoli seitsemältä.
Näin muutenkin aika levottomia unia yöllä.