kun nauru pakeni mun luota, nauroin.
kun murheet tunki päätä peittoni alle
mä käänsin selkäni ja unohdin kaiken.
mä olin hiljaa kun olisi pitänyt huutaa.
isä, mulla pullopostia ois,
voitko hakea mut täältä pois?
on jo myöhä, mua väsyttää.
ja ooh, isä, laita valot karttapalloon.
yksin olen niin alaston.
voitko tulla ja mulle tien näyttää?
pahat enteet hiljaisuuden kaiken täyttää
niin tuskaisen läsnä joka hetki vaikka pään pois kääntää
vaikka sulkisi silmät, kuva säilyy eikä mee minnekään
muttei silti tule luo vaan tuijottaa tuijottamistaan.