joi poika senkin kuukauden ja aikaan kauniin aamunkoiton
hän kouristeli itkien "nyt viina veisi voiton".
niin äiti saapui huoneeseen valituksen kuullessaan.
hän vaiti katsoi juoneeseen, kalmankalpeaan.
veti verhot ikkunaan ja otti tuolin alle
kun poika yski verta lattialle.
mitään sanottavaa ollut ei, tarttunut ei käsi toiseen.
äidin katse ulos vei, aamuaurinkoiseen.
niin kului tunti, toinenkin ja hiljeni sen pojan peti.
ja äiti ylleen haalarin ja saappaat jalkaan veti.
yli pellon pahaisen laahusti naapuritaloon.
astui varoen vähäiseen valoon.
ei kiire vaivannut kysyjää, vain yhdestä oli huoli.
"soittakaa kirkolle kun poika äsken kuoli".