IRC-Galleria

ja me olemme edelleen hiljaa, ja katsomme vain salaa,
kun kirjat kanssa kirjoittajiensa palaa.
ja kun käännämme katseen ja kiellämme vastuun,
me luomme ne liekit joihin lapsemme astuu.

---

me nauramme liekkien keskellä,
hymy kasvoihin kiinni sulaa,
me tanssimme ostoskeskuksiin,
pitkin mainosten peittämää kujaa.
vaikka saasteista harmaat pilvet,
valuvat kaupungin päällä.
ei haittaa, emme välitä:
olemme kaikki hulluja täällä

me asumme ihmistarhoissa,
meidän unelmat on poissa.
me hengitämme varjoissa,
systeemin lokeroissa.
me ajamme kuoleman kanssa
kilpaa murtuneella jäällä.
ei haittaa, emme välitä.
olemme kaikki hulluja täällä.

teidän maailmanne sotii minun maailmaani vastaan.
en alistu teidän typeriin sääntöihin enää milloinkaan.
olen kyllästynyt velvollisuuksiin ja kaikkeen siihen paskaan.
mitä valtio odottaa normikansalaiseltaan.

painukaa helvettiin rajoittamasta elämääni!

sul on kauniit kasvot, sul on terävä pää,
punaiset hiukset ja sun silmistäs nään
etten oo ensimmäinen en joka pyytää sun mukaan.
ja mul on likanen paita ja liian vähän rahaa,
mä oon istunut niin kauan.
hei mul on aikaa.
jäisit kun mä pyydän mua kuuntelemaan.

siit on aivan liian kauan kun mä viimeksi pyysin jotain näin.
siit on aivan liian kauan kun mä viimeks näin noin kauniit kasvot mun edessäin.
mä tiedän sä oot menossa mut hetkeks aikaa istu ja kuuntele mua kun mä pyydän.
älä mee vielä.
älä mee, hetkeks aikaa jää.

näätkö levottomat kasvot jotka harhailevat,
pienet yksinäiset sielut jotka odottaa että tulis joku helvetin ihme ja korjais ne mukaan.
tääl on liian monta kättä ilman taluttajaa,
tääl on liian monta suuta ilman sanottavaa,
eikä se mitä sä sanot vaan miten kauniiksi kaikki puetaan.

mä oon leikkinyt niin kauan, mä tahtoisin viimein jo lopettaa,
mä oon liian monta kertaa herännyt kun valheet alkaa suupielistä taas valumaan.
mä tiedän sä oot menossa mut hetkeks aikaa istu ja kuuntele mua kun mä pyydän.
älä mee vielä.
älä mee, hetkeks aikaa jää.

tää ei oo sattumaa, tää on kohtaloo, tää on kaikki tässä nyt.
sä oot ainoo nainen jota oon etsinyt ja pelännyt.
jäisit kun mä pyydän, mua kuuntelemaan.
sä voit nauraa läpi päivät, sä voit huutaa läpi yön.
sä teet niin kuin sä tahdot, jonkun kädestä sä syöt.
ei mitä kaipaat vaan mitä tarjotaan.

siit on aivan liian kauan kun mä viimeksi pyysin jotain näin.
siit on aivan liian kauan kun mä viimeks näin noin kauniit kasvot mun edessäin.
mä tiedän sä oot menossa mut hetkeks aikaa istu ja kuuntele mua kun mä pyydän.
älä mee vielä.
älä mee, hetkeks aikaa jää.

no on kyllä jumalauta perseestä tää ilmastonmuutos kun huuletki rohtuu.

tänään vois ottaa nokoset.

olipa kerran jännä juttu..

näytän kuulemma joey ramonelta.

sanoo oriveden kuumimmat kingit.

ja leijjjjonat! leijjjjjjjjjjonaa mä metsästän tahdon saada suuren enkä pelkää ollenkaan

MUUTE! miks siinä lauletaan että sitä ei voi ylittää ja täytyy mennä siltaa myöten ESIM kun eikö se sillon oo ylittämistä

viuu tippu kivi sydämmeltä vastauksia kiitos kaipaa hän

maastouduin eilen juopoksi ja nappasin mukaan seiskan tähtitytön ja oli kivaa siä trooppisessa ilmastossa kunnes eräs lähti göteborgiin, mutta ei se hauskuus siihen loppunu tiudiudaaaau ja rysk

plus ystäväni ryhävalas ja einari

kerro mulle jotain uutta tänään, sano ettei meitä ole.
sano että kaikki päättyy kuitenkin, vaikka nehän ei usko millään.
mennään sinne missä kaupunki vaihtuu metsiin pimeisiin.
loputtomiin mä olen vaeltanut tämänkin yön ja sinuakin väsyttää.

kerro mulle jotain rauhoittavaa, joka aaveet karkoittaa.
sano ettei ne saa mua ansoihinsa lankeamaan, epäjumaliin uskomaan.
mä tiedän, en voi sua omistaa, vain pienen hetken koskettaa.
paikoillaan ei pysy tuulet vaikka huudetaan ja pulloon laitetaan.

nuku pikkuinen, nuku tähti helmassa päivän paisteen.
nuku pikkuinen, nuku lehti helmassa laakson varjojen.
nuku pikkuinen, nuku virta helmassa meren tyrskyjen.
nuku pikkuinen, nuku talvi helmassa kesän kukkien.

olen sairas niin kipeä, sairas päästä jalkoihin, päästäkää minut tästä tai viekää edes veitset pois.
olen katsonut sinua silmiin, ja sinä saatana valehtelet, en ole tottunut uskomaan, vaikka pelkään kuolemaa, väkivalta meidät kastaa, eikä auta kostokaan.

olen sairas niin kipeä, sairas päästä jalkoihin, päästäkää minut tästä tai viekää edes äänet pois.
olen katsonut sinua silmiin, ja sinä perkele valehtelet, olen väsynyt viiltämään, vaikka pelkään kuolemaa.
väkivalta meidät kastaa toisiamme ruoskimaan.

olen väsynyt antamaan, olen väsynyt kuolemaan, olen väsynyt.
raavi nahkani alta, älä tapa, älä jätä henkiin.
olen väsynyt kiiltämään, olen väsynyt tuntemaan, en jaksa nyt.
älä tapa, älä jätä henkiin, raatele nahkani alta.

väkivalta meidät kastaa.
väkivalta meidät kastaa.
päästäkää minut tästä.

sarvipäällä karvainen häntä roikkuu koipien välissä.
vuoren mustan sisässä se kulkee riiviö rinnan sisässä.
ja sillä on sisarensa päivänsäde vankinaan, se pitää sitä omanaan.
vaan sitä uskalla ei kuin matkan takaa tuijottaa.

ja yötä yksin kulkee kaksonen maailman loppuun asti miettien mikä on outo tunne rinnassa.
ei raukka rakkautta tunnista.

kevät ei riisu hamettaan, odottaa valoa saapumaan, piilostaan.
sillä halla korpikuusen alla vain tiukentaa otettaan.
päivä riutuu vuoren sisässä, nuolee haavojaan, kuolee pois,
kun ei kaksonen tahdo käsistään päästää tätä kauneutta.

kun toinen riutuu pois, heikkenee,
niin toinen miettii miksi pahenee tuo outo tunne polon rinnassa.
ei raukka rakkautta tunnista.

ei silmä näy pimeässä, eikä kulkijasta tästä varjoa lankea.
ei hengityksen huurua näy, ei jälkeä jää kun se käy valkoista hankea.
päivänsäteen ottaa syliin, matka tuonen kylmiin kyliin alkaa ankea.
on pimeä tie ja kyyti jäinen, vastassa joukko tuhatpäinen, kuolonkankea.

hän joka sulkee silmänsä todellisuudelta kaivaa omaa kuoppaansa. - james baldwin.