IRC-Galleria

and kiihkeät tuulet.

omana itsenään oleminen maailmassa,
joka tekee parhaansa,
öin ja päivin
tehdäkseen ihmisestä kaikkien muiden kaltaisen
on vaikein taistelu,
mitä ihmisellä on;
eikä koskaan pidä lakata taistelemasta.

odotin kauan että heräisit,
odotan että huomaat.
en uskalla ääneen sanoa
kuinka paljon sua rakastan.

ettet huomaa kun itken.

kuuntelin kuinka yötä hengitit,
kuuntelin surua hiljaa.
tähtiä katson että unohtaisin
kuinka lähelle sua pääsin.

ettet huomaa kun itken.

pidän kii tästä kaikesta
ettei kyyneleet katoa.
mä pidän kii susta kovaa,
mä pidän kii liian kovaa.

olin niin pieni ettet mua näkisi,
oli vain sydän johon sattuu.
kuinka kipuani pelkäsit,
pakenit jotain jonka kadotit.

ettet huomaa kun itken.

hiekkatielle paljain jaloin
sateen jälkeen eksyttiin.
toisiimme kadottiin,
tartuin sinuun kii.

ettet huomaa kun itken.

sä laitoit mut piiloon kaikelta pahalta.
suojasit syliin, pahoilta unilta.
kirjoitit selkään, mua aina rakastat.
vaikka mä oon niin rikki ja sekaisin.

kun vesi jäätyy ja tuuli puhaltaa läpi pään
pelko karkoittaa nautinnon
yksinäisyys juoksee perässä ystävien
antaisit armoa
mikään ei palaa ennalleen
et koskaan saa kiinni huomista
etkä koskaan tule näkemään mennyttä
ne tunteet
pitäisikö kiittää
olisinko ollut onnellinen
ilman sinua
ilman meitä
olisinko nyt kiitollinen
asiat jatkavat kulkuaan
mikään ei muutu
tai muuttuuhan kaikki
aina huonompaan suuntaan
kohti pahinta

kohti kuolemaa.

eikä mulla ole mitään ilman sua.

niin kuin sinä luulit löytäneesi ystävän,
ihmisen, joka sinua kuuntelee.

tapan yhden, olen murhaaja, kuka kertoisi miksi?
tapan monta viatonta, minua kutsutaan sankariksi.

mutta pelko täyttää pään,
se näyttää mulle pedon hampaat.

ja me olemme edelleen hiljaa, ja katsomme vain salaa,
kun kirjat kanssa kirjoittajiensa palaa.
ja kun käännämme katseen ja kiellämme vastuun,
me luomme ne liekit joihin lapsemme astuu.

---

me nauramme liekkien keskellä,
hymy kasvoihin kiinni sulaa,
me tanssimme ostoskeskuksiin,
pitkin mainosten peittämää kujaa.
vaikka saasteista harmaat pilvet,
valuvat kaupungin päällä.
ei haittaa, emme välitä:
olemme kaikki hulluja täällä

me asumme ihmistarhoissa,
meidän unelmat on poissa.
me hengitämme varjoissa,
systeemin lokeroissa.
me ajamme kuoleman kanssa
kilpaa murtuneella jäällä.
ei haittaa, emme välitä.
olemme kaikki hulluja täällä.