Papa Roachin uus levy. en löydä ees sanoja kuvaan tätä. täydellinenkään ei riittäis. rakastan. sekosin. voi luoja. nyt tuntuu ihan siltä että palaan takasin parin vuoden takaiseen pieneen ihkuttajatyttöön :D mutta mitä väliä, tää levy on jotai käsittämätöntä.
I'm out here on my own I'm sick of being here alone Nowhere I belong
Broken lines, across my mirror Show my face, all red and bruised And though I screamed and I screamed, well no one came running No I wasn't saved, I wasn't safe from you
Liian moneen päivään ryhtynyt en Oo mihinkään järkevään Luulen et menetin kosketuksen Siihen mikä on tärkeää Mistähän sen tietää milloin on syytä huoleen Kun huumorilla ei saa kuitattua enää kaikkee Ja ymmärtää tilanteen luonteen Pelkään niin paljon et joskus vielä Oon katkera, vanha ja yksin
Kun mietit onnellisuuttamme Ollaanko nyt vai sitten vasta kun Jokin on jotenkin muuttunut Kunhan vain riitit jaksaa suorittaa
Ja rakastaa niin helvetisti
Jotakin on pahasti rikki Ja minä olen yksinkertainen Enkä tiedä kuinka ehjän siitä millään saa Minä haluaisin rauhaa Mut sota tähän sieluun solmittiin Sota jota kuitenkaan kukaan ei voita koskaan