Tien karun ja pitkän mä kulkenut oon kotioves mä taas suljen,
joo, mä tiedän että kaipaan sun kainaloos mut lähtijän osan valitsen
Koska tiedän mitä rakkaus on enkä enää oo niin levoton
ja mä kestän tuskan jonka ikävä tuo, koska kaitakin polku
viimein vie sun luo.