Perheen keskimmäinen lapsi Saku, on saanut useita kolhuja cooliin, trendikkääseen olemukseensa. Kaveripiirissä perinteisesti suositun Sakun on todettu sekä sairastavan epilepsiaa että kärsivän lukihäiriöstä. Sakun todelliset ongelmat ja pahanolon tunteet jäävät hänen perheeltään helposti huomaamatta, poika kun on tunnettu ongelmien aiheuttajana ennemmin kuin niiden uhrina. Vaikka Saku tarkoittaisi kuinka hyvää, näkevät muut usein vain kielteiset seuraukset - eivät nuoren miehen hyvää tahtoa ja tarkoitusta.
Traagisimmin asia havaittiin vanhojentanssibileissä, joista Saku joutui erittäin tuhoisin seurauksin lähtemään ajamaan autoa kortitta, humalassa ja pilvessä, pelastaakseen ystävänsä ja kilpakosijansa Mikan insuliinisokin kourista. Auto lähti kaarteessa käsistä ja luisui päin puuta. Mika kuoli onnettomuudessa. Miia, joka onnettomuuden aikaan oli raskaana Mikalle, ehti kuitenkin tunnustaa bileissä rakkautensa Sakulle, antaen tälle toivoa. Mikan kuolema luonnollisesti sekoitti asiat pahasti, eivätkä Miia ja Saku saaneet toisiaan vieläkään.
Miian hurahdettua Nooalaisten uskonlahkoon Saku seurasi Miiaa, ja parin rakkaus pääsi viimein kukoistamaan, kunnes Sakulla meni pupu pöksyyn ja hän pakeni alttarilta. Sakun katumus ja syyllisyys eivät hellittäneet lainkaan hänen ymmärrettyään, että Miia oli ajautunut lahkonjohtajan, Toivon käsivarsille, ja pyhään liittoon asti. Sakun tuska tuplaantui, kun Pihlajakadulle kantautui tieto Miian todennäköisestä kuolemasta. Saku oli lopulta kutakuinkin ainoa, joka uskoi Miian yhä olevan hengissä. Ei edes Sakun paras ystävä Kalle, Miian veli, jaksanut uskoa.
Kun Miia kuin ihmeen kautta palasi kuvioihin, Sakun toiveet olivat korkealla. Harmaina pilvinä taivaalla olivat enää Miian oudot tajuttomuuskohtaukset.
Saku päätti lähteä armeijaan sivarin sijasta, ja välirikon jälkeen Saku tajusi Miian ansaitsevan sijan hänen elämässään. Sotaväessä Saku joutui kokemaan simputusta sen lisäksi, että epilepsia aiheutti ongelmia. Kiusanhenki oli nimeltään Siekkinen ja lopulta Saku sai siirron kauas Pohjois-Karjalaan. Mutta rakkaus Miiaan kukoisti. Laitelat olivat Lapissa, kun Saku kotiutui ja onnellisena Saku hiihteli Miian kanssa pitkin tuntureita. Miian sairaus pysyi yhä Sakulta salassa. Oli aika hyvästellä vanha ystävä Kalle, joka oli päättänyt lähteä Kuisman kanssa kauas Brasiliaan.
Kun Aleksin ja Hannan suhde kotona paljastui, Saku oli todella raivoissaan isoveljelleen. Saku ei kuitenkaan tahtonut olla esteenä toisten onnelle ja lopulta hän hyväksyi tapahtuneen. Saku haaveili lähdöstä Jenkkeihin uusiin ympyröihin, mutta ihmetteli Miian ja Teemun yhteisiä retkiä. Kuultuaan lopulta totuuden Miian sairaudesta Saku lupasi palata kouluun. Miian sairauden pahetessa Saku meni huolesta ja surusta sekaisin. Hän vei Miian kirjoituksiin, Miia pyörtyi, mutta yhdessä he suorittivat yo-tutkinnon, Saku vei Miian myös Pihlajakadulla muistojen kierrokselle hajoitettuaan raivoissaan Ismon kaupan. Miian kohtaloa, yo-juhlien jälkeistä menehtymistä Saku ei millään meinannut hyväksyä. Rakastettunsa päiväkirjoja tutkimalla hän loi suunnitelman, jonka ensimmäinen etappi oli ensiapu-kurssin suorittaminen. Saku aikoi avustustyöhön Intiaan, Golgataan, mutta Jukka käänsi hänen päänsä selittämällä suunnitelman mielettömyyden. Niinpä Saku vaihtoi määränpäätään.
Saku suuntasi kohti pohjoista, aikeena pestautua töihin norjalaiselle kalastusalukselle.