nukahtaa kainaloosi ja herätä näkemään,
ettei lämpösi ollut sittenkään pelkkää unta...
Rakkaus on kuin kynttilä.
Se syttyy, palaa ja sammuu.
Metsä vain vastaa,
kun nimeäsi huudan,
ääneni hukkuu tuuleen.
Sade huuhtoo nimesi hiekasta.
Tyhjyys kolkuttaa sydäntäni.
Lähetän pienen enkelin luoksesi,
kuiskaamaan korvaasi.
Se kuiskaa:
"Älä polta sitä siltaa,
jonka rakkaus on rakentanut,
kyyneleet paikkaillut ja ikävä auttanut kestämään.
Periksi ei saa antaa, kun rakastaa."
Tuulen mukaan suudelmani laitan
ja syksyn punaisesta lehdestä sille siivet taitan.
Ne luokesi tervehdyksen kantaa
ja poskillesi hymyn antaa.
