Puoli kuusi aamulla, olen vielä valveilla, en tänä yönä unta saa. On mulla matkaa vielä, enemmän kuin tiedät, tai enemmän kuin uskotkaan. Itse tieni valitsin, vaikka tiesin ettei oo se helpoin mahdollisin, toivon että tiedät sen, sinua mä aattelen aina kun yö on hiljainen.
Jos en enään sua nää, toivon että tiedät ettei ole sua tärkeempää, jos antaa voisin enemmän, kaiken sen mä antaisin. Jos en enään sua nää, tiedän että en mä siitä voisi sua syyttääkkään, ehkä turhaan kestävän toivon tämän rakkauden.
Minä teidän että on, mulla sielu levoton, ei se pysy paikoillaan. Jos sä jaksat odottaa, jos sä jaksat rakastaa, tulen kotiin aikanaan. Vaikka paljon pyydänkin, tiedän että paljon voisin antaa takaisinkin, toivon että tiedät sen sinua mä aattelen, aina kun yö on hiljainen.
Jos en enään sua nää, toivon että tiedät ettei ole sua tärkeempää, jos antaa voisin enemmän, kaiken sen mä antaisin. Jos en enään sua nää, tiedän että en mä siitä voisi sua syyttääkkään, ehkä turhaan kestävän toivon tämän rakkauden..