ömh.. ei oo tullu kirjotettua mitään pitkään aikaan mihinkään, ei edes paperille mitä mä harrastin joskus aikaa sitten, ennenku aloin tekemään päivätyötä.
Hassua miten kaikki jää taakse ja sitä luopuu paljosta ku alkaa tekemään töitä... varsinki toisella paikkakunnalla, ei voi ottaa lemmikkiä, ei oikeen viitti hankkia mitään elämänkumppaniakaan, ku niin suuri osa menee muualla ollessa ja kun lopultaki pääsee kotiin, sitä haluaa vaan nukkua. Nukkumasta herättyä koittaa syödä jotain ja jos totee et ei aijo päivällä tehä mitään ni eipä tee sitäkään kauheesti.
Ja jos lenkkarit ottaa ja hajoo ni eipä sitä tuu lenkillekkään lähettyä, pitääpä kattoo alennuksesta uudet itelleen että pääsee taas koittamaan miltä tuntuu käydä juoksemas lähdepellolla ja vetää leukaa, vieläkö mahtaa mennä yli 10? Siittä alkaa olla useampi kuukausi kohta kun viimeksi olen koittanut. Pakko mennä, ei pysty lähtemään muuten, jos ei muulla ni huoh...pakottamalla.
Pitäs hankkia joku asia mitä olisi pakko tehdä, joku mikä sais silmät taas loistamaan ja missä haluais olla hyvä. Mä kyl hankin ne rummut joskus, ei koko elämäänsä voi elää ilman rumpuja. Olisipa ainakin jotain muutakin tehdä kun pääsee kotiin kuin istahtaa lehmän päälle(kunnes saan hankituksi olkkariin uuden pöydän) ja alkaa dataamaan, tämä ei oikein innosta enään.
Uppopalloa ei jaksa enään, osittain Helsingin takia, suuremmalti osalta siksi että se ei ole enään kivaa. Muut ottaa sen liian tosissaan, porukasta meni tunnelma sen jälkeen kun mikko lopetti, muista ei ole keksimään uusia asioita ja toteuttamaan niitä, pelkkää pelaamista suussa veren maku, ei väliä, kunhan on parempi kuin muut.
Mistä tietää että tekee virheitä? Muista ihmisistä, siittä että joku on aina muistuttamassa asioista joita ei välttämättä halua kuulla uudestaan saatika toisten suusta.
Ja armeijaki senkus lähenee, ensikesänä Riihimäelle viestirykmenttiin. Syksy kului nopeasti ja se sentään kuulemma kuuluisi tuntua pitkältä, kevät mahtaa kulua aivan hujauksessa, se että on joka viikko eri vuoroa auttaa ajan kulumisessa, se että elää viikon kerrallaan, ei päivää. Päivät kuluu nopeasti kun odottaa vain viikon kulumista ja uutta viikkoa joka pelastaa paskemmalta viikolta. Armeija tulee vastaan hujauksessa, vielä nopeammin se on ohi ja sitten ei pitäisi olla mitään mikä keskeyttää elämän. Siittä alkaa sama kiertokulku keväästä syksyyn ja taas kevääseen.
Kevättä odotellessa
