Tänään taas aikaisemmin töistä niinkuin eilenkin. Eilen menin Treelle, tänään täytyisi hoitaa rästiinjääneitä korjaustöitä.. Tänään kuulin radiosta töissä ollessani todella iloisen uutisen, tuskin kirjoittaisin siitä tänne ellei se olisi vaikuttanut muhun jotenkin. Siinä kerrottiin otsonikerroksen korjaantuneen jonkin verran. Olen ollut todella skeptinen siitä että paljon puhutaan päästöjen vähentämisestä ja plaa plaa.. Koskaan en ajatellut että puheista/teoista mitään hyötyä olisi. Jotenkin tuo yllätti ja pysäytti, jossain kohtaa on menty parempaan päin. Ehkäpä jos ihminen alkaisi kaikkien puheiden sijasta toimia, niin ehkä sittenkin maailman ja samalla ihmisten asiat saataisiin kuntoon. Ehkei se olisikaan mahdotonta niinkuin aina olen ajatellut sen olevan... Millainen muuten mahtaa olla paniikkikohtaus..? Sellaisen millaiseksi sen miellän, tuli minulle tänään aivan yht'äkkiä, keskellä ihmisjoukkoa. Lähinnä mua naurattaa että sellainen voi jollain tulla, nyt ei kyllä hampaita naurattanut. Mistä, miksi ja miten se tuli on mysteeri, mutten sellaista halua enää kokea. Sitten tällainen, että olen luonteeltani auttavainen kaveri, yritän parhaiten olla avuksi ihan vilpittömästi. Kukaan ei ole tässä maailmassa liikkeellä vilpittömästi, siispä kaikki suhtautuvat epäilevästi kaikkeen. Apuani ei täällä tarvita, tarvii keskittyä auttamaan vain itseään. Mitäs teet kun itsensä auttaminen voi tapahtua juuri tuon lähimmäisten auttamisen kautta. Minä mitään vastapalveluksia ole vailla, se on paras kiitos kun saa itselle hyvän mielen. Turhana voisin siis kadota (tai pitäiskö yrittää palomieheksi tai jtn). Niin joo...Menipä vikinäksi..
(klo 20:45 Lisäys.. V..ttu kun V..tuttaa)
how low will you follow
when your heart grows hollow
how low will you follow
catch the lights in lonely eyes
how low will you follow