IRC-Galleria

Heräsin, en tiedä mihin mutta ampaisin ylös nopeasti. Luulin olevani veljeni luona, vähän aikaa ihmettelin missä ihmeessä olen (ilmeisesti olen unissani ollut broidilla). Kiva päänsärky ja huimaus.. Puhelin hukassa.. löytyi sentään, kaksi viestiä tullut. Niihinkö heräsin, en tiedä mutta musiikki soi aika lujalla herätessäni, sekin jäänyt päälle.. viimeyö radalla, ja sitten yli kuuteen asti messengerissä Kanadan-tyttöjen kanssa,eli noin neljä tuntia unia takana..Kipaisen messengerissä

Aamun biisi:

Mä en koske puhelimeen, sinä siellä.
Enkä aukaise oveakaan, sinä siellä.
Krapulasta kun heräilen, heti sinä siellä.
Auttamassa miestä hukkuvaa nopeammin nielemään.

Aina sä tuut, ja kun tuut, sä tuot pahan meille.
Aina sä tuut, ja kun tuut, sä viet pahoille teille.

Vaan sinun kasvosi on kauniit niin.
Vaan sinun tahtos saa tainnoksiin....

...arvet sydämeen siitä ikuisesti jää...
...mä kiroon sut alimpaan helvettiin...

Sun kauneutesi mut uskomaan sai, tunnen poltteen kuuman rinnassain,
miksi tuskaa ei voi mikään pysäyttää!

Kaiken mitä mä sain annoin sinulle, ja sä valehtelit minulle,
arvet sydämeen siitä ikuisesti jää!

Tulit mua vastaan meidän pihatiellä, kuka toi on sun vierellä,
mä kiroon sut alimpaan helvettiin!

Vihaan sun kuvaa, heitän kamasi pois,
tuotit kipua mulle vaikka kauan tunnettiin!

Mä toivon tätä sulle, kuole, kuole!
Haavoistani tuskaa, nuole, nuole!
En tahdo nähdä sinua koskaan enää,
älä tule lähelleni vaan lähde menemään!

Sä sait mut paljon tuntemaan ja paljon sinua vihaamaan,
tunnusta kaikki, katso mua silmiin!

Sä tapoit mun uskon elämään. Miks menit minua pettämään?
syvät haavat sydämeen jättämään!

Anteeksi en koskaan suostu antamaan, en sua päin katsokaan,
en haluu susta koskaan kuullakkaan!

Vihaan sun kuvaa, sua ei enää oo -

Mä toivon tätä sulle, kuole, kuole!
Haavoistani tuskaa, nuole, nuole!
En tahdo nähdä sinua koskaan enää,
älä tule lähelleni vaan lähde menemään!

Syvä ahdistus painaa mieltä ja kehoa, mikään ei tehoa, mä vaan ajattelen sinua ja minua.
Mikä meni pieleen? Sun kaunis kuvasi jäi syvälle mun mieleen.
Ja kaiken mitä mä sain ja koin, mä annoin sulle ja sä valehdellen vannoit rakkauttas mulle.
Olen ikuisesti katkera, maailma järkkyy. Paine on niin vitun kova että kaikki särkyy.

Meil oli niin tiivis jengi ja helvetin hauskaa, etten ajatellut miksi mua välillä ahdistuttaa.
Se selvis myöhemmin, kun aloin vielä huomaan että tosifrenditkin, ne oli vaan kuvitelmaa.

Karu totuus mun lyhyestä elämästä.
Tää on karu totuus mun valinnasta väärästä.
Tää kertoo, mun kavereista entisistä.
Tää on karu totuus kaikista näistä päivistä.

Mä olin se, joka sai sut silloin uskomaan meihin, arkipäivän ihmeisiin ja mun tunteisiin. Sä olit se ihminen, joka minut silloin jätti, petti, käytti ja nyt lopulta selätti. Mä en ois pystynyt rakastamaan sua tämän enempää, ja ehkä se oli syy miksi sä lähdit menemään. En varmaan ikinä pysty rakastumaan muihin, kipu lähtee sydämestä, kulkee ytimiin, luihin. Kuka oiskaan uskonut, et tää suhde on ansa. Olisin tehnyt sun vuoksi mitä tahansa, tekemällä parhaansa ei voi aina onnistuu, sitä vaan lannistuu. Tää on,

Karu totuus mun lyhyestä elämästä.
Tää on karu totuus mun valinnasta väärästä.
Tää kertoo, mun kavereista entisistä.
Tää on karu totuus kaikista näistä päivistä.

Miksi ihmiset pettää... Miksi olla kenenkään kanssa jos sitten kuitenkin pettää. Ymmärrän kyllä toisaalta mutta en välttämättä hyväksy. Kuullostaa joltain jeesustelulta mutta voin vannoa ja vakuuttaa etten ole eläissäni pettänyt ainuttakaan naistani. Sitten jos petän ensi kerran, ehkä sitten hyväksyn sen asian paremmin (olisi kai pakko koska eihän sitä itse koskaan ole väärässä), kukapa tietää. Mutta kun en aio edelleenkään sitä tehdä. Olen omituinen ja outo, tiedän sen. Monessakin asiassa, tämä lienee yksi niistä. Ei se tee minusta parempaa tai huonompaa, vain friikin. Mutta se on minun tapani toimia, muut tehköön miten haluavat.

Välillä kyllä tuntuu ettei millään ole mitään väliä, että voi laittaa täysin ranttaliksi. Kun esim joku kuolee tai sairastuu vakavasti. Loppuviikolla kuulin erittäin hyvän tuttuni olevan kuolemansairas. Se tästä kaikesta vielä puuttuikin.. Kohta aivan oikeasti hajoaa polla. Jälleen, taas ja kerran pysähtyy miettimään että mikä järki tässä kaikessa on. Pitää kai elää täysillä joka päivä, ei tiedä tuleeko huomista. Jos pettäjät perustavat toimintansa tähän ajatusmaailmaan, ehkäpä alan tajuta pointin ja liityn heihin.

No mutta, koko tämä viikonloppu ollut eläimellistä menoa... kissa & koiravahtina tutun luona tuolla jossain. Iso talo käytössä ja asustettavana. Eläimillä on todellakin luonne ja tahto ja ne ymmärtävät yllättävän paljon asioita, ovat fiksumpia kuin mitä me edes tiedämme. Nämä veijarit tiesivät selkeästi mitä tekivät kun yrittivät ottaa luulot pois 'babysitteriltä' (ja ehkä protestoivat isäntäväen poissaoloa). Tuli mieleen yläasteajat kun sijaisopettajilta otettiin aina eka tunnilla luulot pois. Joskus joku hento nuori opettajaopiskelija lähti alta kymmenen minuutin itkien pois luokasta tuoden rehtorin mukanaan. No voi noita aikoja, millainen nynny sitä onkaan kasvanut ajoista noista. No joka tapauksessa eka 'källi' oli revitty ja huolellisesti ympäri keittiötä ja olkkaria levitelty roskapussi. Toinen jäynä oli virtsa keskelle lattiaa, vaikka hetkeä aiemmin oltiin käyty pihalla. Oli kuin suoraan klisheisestä amerikkalaiselokuvasta, että pystyi melkein ennakoimaan mitä milloinkin tulee, muttei etukäteen voinut asialle mitään. Hermo ei ihme kyllä mennyt missään vaiheessa vaikka esim perjantaina oli pitkä päivä, ei kahvia ja päätäkin särki. Välillä kyllä ajatteli että ei voi olla totta, eikä varsin sattumaa, jopa huvitti. Lauantaiaamu alkoikin mukavasti kissan tullessa herättämään ja hyppelemään päälleni. Idylli särkyi suht nopeasti kun kävelin olohuoneeseen.. eikösvain tämä mirri ollut pudottanut kukkaruukun lattialle, järsinyt kasvit ja levitellyt mullat ympäri taloa. Koska tämä pieni ystäväiseni on aika pitkäkarvaista sorttia oli multaa kulkeutunut myös sänkyyni puhumattakaan kirjahyllystä, sohvasta ym. kohteista. Kun siivosin sotkua sekä kissa että koira tarjosivat ahkerasti apuaan levittämällä multaa aina kun selän käänsi (dogin tosin sain voitettua puolelleni ja pitämään kissan kauempana kun lakaisin sotkua). Tämän jälkeen ei ihmeempiä enää tapahtunut ja molemmat olivat koko kiltisti. Hyvin nuo molemmat tuntuivat ymmärtävän mitä niille puhui ja loppujen lopuksi sain ne tottelemaan ja tekemään asioita. Todella fiksuja nämä uudet karvaiset ystäväni olivat. Oli kaikenkaikkiaan mukava ja opettavainen viikonloppu.

Ainiin joo..
Bänditreenit piiiiiiiitkästä aikaa, eli paljon mahtunut on tähänkin sunnuntaihin..

Missä olitte kaikki kun olisin tarvinnut teitä..? Eilen oli hauskempaa kuin pitkästä aikaa, tänään olin yksinäisempi kuin aikoihin

The words I write can only hurt you, sorry for the rain.
Thank you, my only one, you gave me this pain...I leave you gently on the floor,
take one step towards the door.
Where's the letter never written, good night now...
-SA-

Pitkästä aikaa, todella pitkästä aikaa. Tunnen päässeeni piinasta, mennyt eteenpäin, pudottanut painon harteilta, voittanut pelkoni.

Joskus tahtoisin kadota. Muuttua näkymättömäksi. Yleensä minusta tuntuu että olen, kukaan ei huomaisi jos lakkaisin olemasta. Joillekin olen kuitenkin olemassa, joistain asioista sen vain huomaa, välillä saan siitä muistutuksen. En kuitenkaan ole tuon huomion arvoinen, en osaa arvostaa sitä, olen vahingoksi kaikille. Kaikki mihin kosken, särkyy. Tätä olen pelännyt, ja sen osa on ilmeisesti minusta vaistonnut. Johtuuko se siitä että olen itse sirpaleina. En mielestäni ole, mutta jotkut asiat muistuttavat haavoista jotka sain. Täytyisi iloita että on hengissä, sydänsurut eivät konkreettisesti tapa. Jotkut sanovat, mikä ei tapa se vahvistaa. Miksi se vie niin kauan aikaa. Niin kauan kuin se vie, osaan vain loukata lähimmäisiäni. Haluaisin enemmän kuin mitään muuta, että he joiden mielen olen pahoittanut näkisivät silmilläni, tuntisivat tunteillani. Se saattaisi auttaa heitä ymmärtämään edes vähän. Tajusin tänään(eilen), kun minulle sanottiin että on muillekin käynyt näin, että onko tämä vain omaa itsekkyyttäni. Se veti minut aivan sanattomaksi, sitäkö tämä onkin. Sitten muistin, että kuka minä oikeastaan olen. En ole sellainen kuin muut, teen asiat aivan eri tavalla, ajattelen asioista aivan erilailla. Ihmisiä täynnä olevassa huoneessa tuntuu kuin olisin silti yksin. Ymmärrän yleensä muita todella hyvin, mutten itseäni (eivätkä myös muutkaan). Hyvin usein tulen väärinymmärretyksi. En halua tietoiseti kellekkään pahaa, en loukata, niin vain tapahtuu. Tajuan sen, tajuan sen aivan liian myöhään. Pyydän anteeksi

p.s.. Kaiken tämän jälkeen en tiedä muutakun etten tällainen ole aina ollut. Olen muuttunut.. osittain, joku toivottavasti joskus löytää sen oikean minuuden minusta.. siihen on vain luotettava


Lasken kehon vuoteelle, Kauniit kuvat vierelle,
Missä on loput minusta, Vain haalistuneet kuvat jäljellä,
Lasken kuvat, Kauniit vierelle,
Kerään kaikki, Missä on tärkein,
Lasken irronneet palaset, Kerään yhden kerrallaan,
Kiinnitän kaikki paikoilleen, Ja tiedän.. tärkein puuttuu
-sara-

If you look in my heart you'd see it
I'm trying to be something better
If you look in my heart you'd feel it
I've got to keep moving on
If you look in my heart you'd know it
I'm just trying to make my world better
If you look in my heart you'd see it
I got to do it alone

Aivan Sekaisin.. Excuse Me While I Kill Myself --sentenced-- (aivan humalassa siis)

Lauantai-ilta meni paria kelloa tuunatessa (pimp my watch) hienot tulee, kaikilla herkuilla.. Oli samalla pientä härdelliä messengerissä (olikin ennätysmäärä onlinessa). Kelseylle yritin selvittää pe-illan tapahtumia, toivottavasti ymmärsi..edes jotain. Siinä sovittiin että vierailu Suomeen olisi toteutettava, aikataulu vain vielä auki.. Mese kaatuili jatkuvasti, muilla tuntui olevan samaa ongelmaa.

Tarkoitus oli käydä vielä ratsaamassa paikallisen yökerhon meno vaikka kello oli yllättäen taas livahtanut pikkutunneille. Hörpin brandykahvia ja pari lumumbaa (kermavaahtoa ei tietty ollut) ja poistuin radalle. Ravintolailta sai odottamattoman käänteen valomerkin jälkeen. Taas tapahtui ihmeitä, tapasin todella ihastuttavan tyttösen. Kotimatkamme oli samalla suunnalla, joten menimme samaa matkaa. Oli todella mukava tavata joku noin noin mukava, kaikinpuolin loisto-ihminen. Keskusteltavaa ja juttua riitti, yö kääntyi jo aamuksi kun ei malttanut lopettaa. Niin siinä kävi että kotiin raahauduin reissultani sitten su-iltapäivällä neljän maissa. Vielä on maailmassa fiksuja, aitoja, hauskoja ja seurallisia naisia, Loistavaa huomata että on vielä toivoa! Sen verran vaikutuksen tämä neito minuun teki, että nukuttuani pienet iltapäiväpäikkärit oli pakko tavata hänet uudestaan..

Eilen olin Helsingissä, Itäkeskuksessa tapaamassa tuttuja eräässä liikkeessä. Kävin shoppailemassa ja tappamassa aikaa. Ohimennen näin myös presidenttimme Tarja Halosen. Kun tuttuni pääsi töistä kävimme istumassa iltaa ja parantamassa maailmaa.

Keskustassa tapahtui sitten jotain odottamatonta, jotain mikä taas kerran muistutti miten hyvin asiat minullakin oikeastaan on. Mutta aikoihin ei minulla ole ollut noin kivaa.. kiitos tuntemattomalle henkilölle... Kirjoitan koko stoorin kunhan on aikaa ja vain jaksan, siinä riittää sulateltavaa vähäksi aikaa