IRC-Galleria

Monesti miettii oikeeta ja väärää, etsii elämälle päämäärää. Mut pieniki kivi matkal voi sun suunnan kokonaan ympäri kääntää. Pitää vaa rohkeesti eteenpäin astuu, ottaa omista teoista vastuu, tietäen et joskus voi helvetistiki sattuu. Pitää tietää ettei elämä mee aina niin ku haluu ja tulee salettii sellasii asioita mitä jälkeepäin katuu. Ja se et välil tuntuu et kaikki läpi sormien maahan valuu

Mist tietää kenee voi luottaa? Mist tietää et joku pelkästää surua tuottaa? Pitää ne asiat pääs järjen kaa punnita, vaik ain ei voiskaa tunteitaa hallita. Mut yks on et sun pitää perhettä arvostaa et sellast uutta voi itelles mistää hankkii etkä ostaa. Ja sama koskee frendei niit jotka on ain paikalla, niit jotka tukee, vaikk sun elämä olis vakaalaudalla. Niit jotka jaksaa sun kans vaik aamuu asti korist pelaa, niit jotka luovuttais sydämesä jos sä meinaisit delaa.

On luonnollist et joskus virheit elämässää tekee, lähtee johonki tyhmää juttuu mesee,
haluu näyttää jengille et "Hei täält pesee". Mut virheist pitäis ottaa oppii, vaikk sanotaa et
se joka kerran potkii se aina potkii. Pitäis virheet vaa kokemuksisks kääntää, ylöspäin
nostaa päätää, vaik vaikeist asioista täytyiski vähän kättä vääntää. Pääasia on et kaikest eteenpäin jatkaa, ei virheisii saa lopettaa matkaa, niiden seuraukset
täytyy kuitenki kärsii, se on faktaa.

On monii asioita mitä pitää anteeks antaa ja on monii asioita joita koko loppu elämän sydämessään kantaa, mut kukaa ei taida olla täydellinen varmaa. Ja vaik mä en oo eläny mun elämäst läheskää puolii, on mull ollu paljo iloo ja huolii, vaik yleensä jengi kelaa ettei tiedettäis mitää ku ollaa näin nuorii. Ei ikä meistä viisampii pakolta tee, ei se tarkottais ettei vanhemmat värii suuntii mee. Ne vaa haluu ettei nähdä miten väärin ne oikeesti tekee. Moni vanhempi pelkää sitä et ku me ollaa tulevaisuus, et maailmast hävii rauha ja turvallisuus. Mut ainoo ketä voi siihe vaikuttaa on me, sukupolvi uus