äiti.
En ollut koskaan ollut
äärettömän
onnellinen
yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut
myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.
En ollut koskaan pidellyt
nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa
häntä sänkyynsä.
En ollut koskaan katsonut
itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En koskaan ollut tuntenut
sydämeni
murskaantuvan miljooniksi
pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa
kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi
vaikuttaa elämääni niin
paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta
rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että
rakastaisin olla äiti.
Ennen kuin minusta tuli
äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini
ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta
voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä
vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin
ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin
niin pieni
voisi saada minut
tuntemaan itseni niin
tarpeelliseksi.
Ennen kuin minusta tuli
äiti.
En ollut koskaan noussut
ylös
yöllä kymmenen minuutin
välein
tarkistaakseni, että
kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut
sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka
äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin
tuntea niin paljon...