IRC-Galleria

Koirani "Huora"
Useimmiten koirille annetaan sellaisia mielikuvituksellisia nimiä, kuten
Musti tai Halli tai jotain. Minun koirani nimi on "Huora". Itse asiassa
Huora on hyvin rassaava nimi.
Tässä eräänä päivänä ulkoilutin Huoraa ja se karkasi minulta. Käytin
tuntikausia sen haeskelemiseen. Poliisi tuli kysymaan mitä ihmettä teen
niillä nurkilla neljältä aamulla. Sanoin:"Etsin Huoraani. Olen
huolissani siitä. Se pääsi pakoon hihnastaan ja on kolmetoistavuotias
eikä tunne tätä seutua." Juttu on oikeudessa ensi torstaina.

Eräänä päivänä kävin hakemassa Huoralle veromerkkiä. Virkailija kysyi
mitä haluan. Sanoin haluavani luvan Huoran pitoa varten. Hän sanoi
haluavansa myos sellaisen luvan. Selitin, että tämä Huora on oikea
koira. Hän ei ollut kiinnostunut Huoran ulkonäöstä. Yritin selittää:
"Ette nyt ymmarrä. Minulla on ollut Huora kaksivuotiaasta asti." Hän
epäili minun olleen melkoinen jätkä.

Kun päätin mennä naimisiin, kerroin papille haluavani ottaa Huoran
mukaan vihkiaisiin. Hän pyysi minua odottamaan vihkiaisten loppuun..
Vastasin:"Mutta Huora on ollut tärkeä osa minun elämääni ja
elämäntapaani on aina kuulunut Huora." Hän sanoi, ettei halua kuulla
minun yksityiselämästäni ja ettei kirkollisesta vihkimisestä tule
mitään. Sanoin kaikkien vieraiden olettavan Huoran olevan mukana.

Seuraavana päivänä tuomari vihki meidät ja sukulaiseni erotettiin
kirkosta. Otimme vaimoni kanssa koiran mukaan häämatkalle. Kun
kirjoittauduimme hotelliin, pyysin huoneen vaimolleni ja erillisen
huoneen Huoraa varten. Hän katsoi minua epäluuloisesti ja kysyi kummassa
huoneessa halusin itse nukkua. Vastasin: "Ette nyt ymmarrä. Huora pitää
minut hereillä koko yön." Hän vastasi: "Niin minutkin." Kerroin
kaverilleni esiintyneeni televisiossa Huoran kanssa. Hän ei uskonut
minua. Kerroin hänelle, etta kyseessä oli taitokilpailu ja hän
ihmetteli, miksen ollut myynyt lippuja tilaisuuteen.

Kun erosin vaimostani kinastelimme oikeudessa koiran omistusoikeudesta.
Sanoin: "Herra tuomari, minulla oli Huora ennen kuin menin naimisiin."
Tuomari kuiskasi minulle: "Niin minullakin." Kun kerroin hänelle, etta
naimisiinmenon jälkeen Huora jätti minut, hän vastasi "Niin minutkin."

Niin, olen ollut vankilassa, naimisissa, olen eronnut ja minulla on
ollut enemman huolia siitä koirasta kuin ikinä olisin uskonut. Juuri
pari päivää sitten menin ensimmäistä kertaa tapaamaan psykiatriani, joka
kysyi mistä kenkä puristaa.

Vastasin: "Huorani kuoli ja jätti minut yksin. On kuin olisin menettanyt
parhaan ystäväni ja olen nyt niin yksinäinen."

Tohtori neuvoi: "Kuules nyt, me molemmat tiedämme, ettei huora ole
miehen paras ystävä. HANKI ITSELLESI KOIRA !"