Yksin taas tänne jäin, kun su junas laiturilta lähtevän mä näin. Rakkauteni sinuun on kuin tuhannen kukan pelto, joka kasvaa päiväpäivältä isommaksi. Joka kuitenkin kuihtuu kun eroamme, mutta kukoistaa taas kun sua lähelläin pitää saan. Kaipuu tuo kukkien juuria kasvattaa, jotta ne voivat kukkia kunnes sut taas nähdä saan. Kai tämä normaalia on kun sua kaipaan, koska rakastan, rakastan niin paljon että sattuu eron hetket. Siksi en haluaisikaan koskaan erota vaan olla yhdessä nyt ja aina. Kaipuu tuo saa mut odottamaan aina sinun ääntäsi, tuoksuasi, kosketustasi ja sinun läheisyytäsi. Kauneutesi kukat kateudesta hehkumaan saa, mutta ne on vaan kukkia, ketä kiinnostaa?
runo, jonka kirjotin maailman ihanimmalle ihmiselle 3:30 yöllä :D
<3 :3
Uusimmat blogimerkinnät
- <3 02.09.
- -.-' 25.05.
- Rakastan <3 29.04.
- Kaipuu 19.03.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2010 (4)
- ▶ syyskuu 2010 (1)
- ▶ toukokuu 2010 (1)
- ▶ huhtikuu 2010 (1)
- ▶ maaliskuu 2010 (1)