Elokuvakankaalle heijastuu taas kohtaus joka saa viereisen parin kyyneliin.
Ihmiset itkevät poistaakseen tuskaa.
Poistaakseen kipua.
Unohtaakseen asioita.
Tai joskus he itkevät ilosta.
Mutta silti en ole itkenyt vuosiin kyyneltäkään.
En ole poistanut sisälläni olevaa tuskaa ja kipua.
En ole unohtanut asioita.
Enkä ole iloinnut elämästä.
Olen pitänyt asiat sisälläni.
Ne ovat osa minua. Osa sielua.
Niitä ei saa poistettua edes vuoden kyyneleillä.
Ne ovat ja pysyvät.
Ne on poltettu sydämeen muistoksi.
Ja muistot eivät unohdu.
Ja tyrehtyväthän kyyneleetkin joskus.