Et ehkä voi sä käsittää,
mikä tunne mulle jää.
Kun voima sisälläin,
etsii tietä ulospäin.
Kun se tie vie vain takaisin,
tielle joka on tuskaisin.
Kipu vie muistot mukanaan,
jättää mut pimeään kulkemaan.
Kaikki odottaa multa voimaa,
pirteyttä ja toivoo.
Silti voin vain hymyillä,
leikkiä olevani ehjänä.
Kun yhtenä aamuna olo oli tyhjä,
kun olit kuluttanut elämäni puhki.
Silti.
Silti, täytyy jaksaa.
Sillä kun vain jaksaa hymyillä
ei kukaan huomaa että jokin on pielessä.