Eilinen oli varsin kitulias päivä. Tuntui aivan siltä kuin joku mukava heppu olis tökkiny puukolla massuuni. Sitten tein sellaisen päätöksen että huomenna (joka on tänään) menen lääkärille kitisemään voinnistani isän tukemana, vaan sittenpä pitää myös isälle kertoa tästä suuresta ja synkästä salaisuudesta, joka on kalvanut minua tämän viikon ajan. Siinäpä viihdettä! Nooh, aamulla heräsin varsin hyvillä mielin, mutta sittenpä huomasinkin että pappa oli lähteny töihin! Että kivakiva. Loppujen lopuksi en siis päässy ollenkaan sinne lääkäriin ja yön aikana taisin kokea jonkin sortin ihmeparantumisen!!! (wohouuu) Nyt tunnen olevani paremmassa kunnossa kuin koskaan, eikä massuani taida vaivata paljon mikään.