LOTTA BACKLUND ON MUN IDOLI!!!!
*Karvanpoistoa *
Tositarina naisena olemisen ihanuudesta ja siitä mitä sitä
kauneutensa eteen joutuu uhraamaan...
Kaikki karvanpoistokeinot huijaavat uskomaan helppoon, kivuttomaan
karvanpoistoon: epilaattori, partakoneenterä, sakset, vaahdot ja nyt...
kylmävaha.
Viikonloppuni alkoi kuin mikä tahansa viikonloppu. Tulin töistä
kotiin ja laitoin ruokaa. Sain ajatuksen - josta totisesti oli
haittaa parin seuraavan tunnin ajan - käyttää lääkekaapissa oleva
vaha pois. Siispä kylppäriin.
Kaivoin esiin kylmävahapakkauksen: ei mitään kuumavahaklimppejä, sen
kuin vain hierot kirkkaita liuskoja käsissäsi, vedät ne erilleen ja
kiinnität sääriisi (tai mihin tahansa). Helppoa. Tuleekohan tästä
hankalaa?
Tarkoitan, en ole mitenkään tyttömäinen, mutta taivun sentään
hiukan, joten kai tästä selvitään. Uskoisin.
Joten ohut liuska vain käteen. Siinä on kaksi liuskaa liimattuna
toisiansa vastaan. Tarkoitus olisi hieroa sitä käsissä, jotta vaha
lämpiää ja pehmenee. Keksin paremman idean: otin hiustenkuivaajan ja
väänsin lämmöt täysille. Kylmävahaa, paskat (voivoi sentään, miten
rumat sanat tulevatkin mieleen.)
Ja sitten laitoin vahaliuskaan reidelleni. Kiristin ihoa ja vedin...
Okei, ei se mikään maailman mukavin tunne ollut, mutta ei pahakaan.
Minähän selviän tästä! Joten seuraavaan liuskaan vain, ylöspäin..
Karvanpoistomestaruuskamppailu jatkukoon. Pikkupöksyt pois ja oikea
jalka wc-istuimelle. Samaa menetelmää käyttäen laitoin vahaliuskan
bikinirajalle siten, että puolet häpyhuulista peittyi aina pakaraan
asti (kyllä, liuskat ovat aika pitkiä). Syvä henkäys sisäänpäin ja
VETO!
Kiesus, näkö meni pelkästä kivusta! ... Pikkuhiljaa aloin hahmottaa
taas jotain. Voi hitto. Olin saanut irti vasta pari senttiä. Toinen
henkäisy ja VETO! Miksi kaikki hämärtyy? Korvissa jumputtaa...
Palaan pikkuhiljaa normaaliin ja vilkaisen "palkintoani", vahan
peittämää turkkiani.
Haluan voittaa ihokarvat. Pitelen vahaliuskaa kuin olympiavoittaja
kultamitaliaan. Mutta miksi ihmeessä liuskassa ei näy karvoja? Miksi
vaha on melkein kokonaan irronnut? Mihin ihmeeseen se on voinut
joutua, jos se ei kerran ole liuskassa?
Hidas kumartuminen, jalka edelleen wc-pöntöllä. Näen karvoja, siis
niitä karvoja, joiden piti olla vahaliuskassa. Kosketan. Tunnen.
Kosketan vahaa.
Huudan hiljaa: EIIIIIIIII!!!
Raavin kehoni intiimeintä, herkintä kohtaa, joka nyt on peittynyt
kylmävahalla ja sottaisilla karvoilla ja teen seuraavan ison
erehdyksen.
Kuten muistat, jalkani on edelleen wc-pöntöllä.
Jotain on tehtävä. Joten jalka lattialle.. ja sitten tajuan, että
pari paikkaa meni umpeen. Vagina? Tukossa. Peräaukko? Tukossa.
Mietin hiljaisesti, että toivottavasti ei tarvitse kohta mennä kohta
pytylle, sillä sitten pulpahtavat silmät päästä.
Vaapun ympäri kylppäriä ja mietin epätoivoisesti, mitä tehdä. Kuumaa
vettä!
Kuuma vesi sulattaa vahan! Juoksutan ammeeseen niin kuumaa vettä
kuin siedän ja astun veteen. Vaha sulaa ja minä voin varovasti
raapia sen pois...?
Väärin! Menen ammeeseen - vesi on hieman kuumempaa kuin vankien
kidutuksessa tai leikkausinstrumenttien steriloimisessa käytetään -
ja istun alas.
Mikään ei ole pahempaa, kuin liimata torttu umpeen - paitsi se, että
se lisäksi kiinnittyy ammeen pohjaan polttavan kuumassa vedessä -
mikä ei muuten pehmennä vahaa. Joten olen jumissa ammeessa,
sananmukaisesti.
Soitan
ystävälleni Tammylle, joka jätti kosmetologikoulun kesken, joten
hänen täytyy tietää, miten vaha saadaan irti.
Ei ole oikein hyvä aloittaa keskustelua lauseella "peppuni ja
pimppani on liimautunut ammeeseen". Tammy halusi tietää tarkasti,
missä kohtiin peppuani vaha on. "Onko kyse poskesta vai
ryppynauhasta" hän kysyi. Eikä edes yrittänyt kätkeä hihitystään.
Kerroin hänelle koko jutun.
Hän käski soittaa valmistajan asiakaspalveluun, jonka numeron löytyy
vahapaketista. Mutta käski myös keksiä hyvän peitetarinan.
"Tajuathan", hän sanoi, "että jos johonkin asiakaspalveluun soittaa
tämmöinen tapaus, ne käskevät odottaa hetken ja nauhoittavat
puhelun. Päädyt vielä radioon tai internettiin, jos kerrot suoran
totuuden.
Siinä kun mietimme eri vaihtoehtoja, päädyn repimään vahaa irti
partahöylällä. Luoja, mikään ei tunnu niin hyvältä, kuin liimata
torttu umpeen vahalla, keittää se kuumalla vedellä ja kiinnittyä
kylpyammeeseen ja SITTEN repiä vaha höylällä veks!
Keskustelun aikana (joka oli jo liukunut muille raiteille) löysin
paketista voidetta, jolla liiat vahat voi irrottaa. Kokeilin sitä ja
aloin kiljua riemusta: se toimii! Lopetin puhelun, jonka jälkeen
sain kaiken vahan pois.
Paitsi että kiukukseni huomasin... karvat on edelleen paikallaan.
Ajelin ne kaikki pois höylällä. Minähän olin jo täysin turta siinä
vaiheessa.
Vahapaketin laitoin takaisin lääkekaappiin, eihän sitä koskaan
tiedä, milloin sitä tarvitaan. Esimerkiksi, jos vaikka viikset
alkavat kasvaa!
Huomenna aion värjätä tukkani.
