On taakka liian suuri hartioilla En suostu kantamaan sitä sovinnolla Lyhyt elämä liikaa väsyttää En jaksa pysyä hereillä Tämä muistuttaa jo helvettiä
Huutakaa vihatkaa ja purkakaa vihaa, Tuska vaan kasvaa ja tulta vaan virtaa Kuulkaa ja huutakaa jumalan pilkkaa Huutakaa lisää vaan taas kurapaskaa niskaan Rakastan tuskaa en tarvi kipulääkkeitä Mun sielussani elää niin vitusti käärmeitä Ootte aikoja sitten jo tuhonnu mun sieluni Mut nyt aivan liian ison palan jätit nieluuni
Mä kaipaan rakkautta, mul on siihen tarvet, mä haluun jonkun joka osaa paikkaa mun arvet. Mä nään sen jonkun tän ihmismassan keskellä, jollakin on tunteet, mut kumpa tietäis kenellä. Se nousee pystyy kel on tunteet tässä massassa, jos sulla on ni auta mua nousee tästä paskasta.
Tarvii kattoo tarkkaan ni tiiät mitä tunnen, jos kävelet mun kanssa voin kertoo mihin kuljen. Mä kuljen katui jotka sattuu mua sisimpään ja ohittelen niitä jotka on onnellisii tääl. Enkä haluu viedä keneltäkään tunteita, mut mun tunteet ootte mulle pelkkiä ruhjeita. Mut se on totta, että rakkaus koituu kuolemaks, onks sana rakkaus ees tuttu tääl päin Suomea?