Jokainen meistä vuorollaan saa siivet selkäänsä,
Pääsee paikkaan parempaan.
Täällä hyvästit ei oo koskaan ikuisia.
Ne kestää vain hetken sillä,
Taivaassa me kaikki taas toisemme tavataan.
Mut sitä ennen sun on pakko itkeä,
Sun täytyy kaivata ja muistaa.
Sun pitää oppii jatkamaan eteenpäin ja olla onnellinen
Ja ennen kaikkee sun tarvii
Elää jokainen päivä niinkuin se ois viimeinen,
Sillä joskus se tosiaan on viimeinen päivä
Etkä haluu kohdata sun rakkaita ja kertoa ettet jatkanut matkaa.
Ettet sä koskaan päästäny irti.