Polkua mennyttä katselen, sidon muistojen kukista seppeleen.
Siihen kukat niin ilon kuin murheenkin, polun varrelta poimin, jota kuljettiin.
Ei läheinen arvaa, ei silmä nää, miten lähellä on määränpää.
Joka päivä voi olla viimeinen, joka hyvästijättö ikuinen.
Ei mahdu se asia sanoihin, ei lauseisiin, ei kyyneliin,
miten paljon sä meille merkitset. On kuvasi piirtynyt sydämiin
Uneen vaivutti väsyneen. Ei tunnu tuska,
on rauha sydämessä nukkuneen.
Anna rauha silmille, jotka ovat sulkeutuneet lepoon.
Anna rauha, joka yhdistää poisnukkuneen ja meidät,
jotka vielä vaellamme täällä.
Jäi ahkera työsi muistoksi meille, hyvän sydämes ohjeet elämän teille.
Sä aina muistit ja huolta kannoit, et paljon pyytänyt, vaan kaikkesi annoit.
Ei syki enää sydän lämpöinen, on poissa rakas, läheinen.
Jonain päivänä tuuli vie pilvet, aurinko tulee esiin.
Jonain päivänä surumme on kevyempi kantaa.
Kuvasi kultaisen suljemme kätköihin sydämen.
Muistoissa tulet kanssamme kulkemaan
Joka hetkestä menneestä kiittäen
me muistamme sinua... kaivaten ♥
