Rakkaus antaa meille voimaa
kokeilla heikkoutemme rajoja,
koska tiedämme, että jos räpiköimme
liian syvissä vesissä, apu on lähellä.
Sellaisen rakkauden kokeminen on sitä,
että tietää jokaisella henkäyksellä
olevansa rakastettu ja että tosi rakkaus
voittaa kaikki vastoinkäymiset.
On tarpeeksi rankkaa ottaa vastuu omista tunteistaan,
saati sitten pitää huolta toistenkin sydämmestä, vai mitä?
Toinen ja tärkein syy hylätä rakkaus on juuri tämä: pelko.
Ihminen on syntynyt rakastamaan
ja elämään rakastamansa ihmisen rinnalla.
Rakkaus ei kysele turhia,
sillä jos ajattelee liikaa, alkaa pelätä.
Se on käsittämätöntä pelkoa
jota ei auta yrittää sanoin selittää.
Rakkaus ei ole toive,
tieto tai ihailu se on haaste,
näkymätön, polttava tuli.
Rakkautta on etsittävä kaikkialta,
vaikka siitä olisi seurauksena
pettymisen ja murheen hetkiä,
päiviä tai useita viikkoja.
Rakkaus on villi voima.
Jos yritämme hallita sitä,
se kukistaa meidät.
Jos yritämme vangita sen,
se tekee meidät orjikseen.
Jos yritämme ymmärtää sitä,
se saa meidät hämmentyneiksi
ja epätietoisiksi.
Kärsi rakkauden vuoksi.
Se voi olla pelkkää syöksymistä helvettiin,
mutta se voi myös paljastaa jotain uutta.
Tärkeät asiat pysyvät aina,
pois pyyhkiytyvät ne joita luulimme tärkeiksi.
Todellinen rakkaus
antaa kummankin lähteä
kulkemaan omaa tietään
- koska kumpikin tietää,
että todellinen rakkaus
ei erota koskaan niitä
jotka kuuluvat toisilleen.
