Taas tuli Idan kans tappelu. Voisin vaikka vannoa, että sillä on tullu uhmaikä vähän myöhäsessä vaiheessa. Tällä kertaa ongelmana oli se, että mulla ja Jannilla oli liian hauskaa kentän laidalla ku Ida ratsasti. Jee... Pitääpä sitte tästä lähtien olla puhumatta sille kakaralle joka ei oo sillä hetkellä hevosen selässä. Mutta kyllä seki hauskuus sitte loppu aika lyhyeen.. Kannoin Jannia olkapäälläni ja pidin hänestä kiinni (luotettava lastenhoitaja kun olen) ja olkapää meni taas semmoseen asentoon... Että tuntu vaan että krunts ja olkapää meni sijoiltaan. Jälleen kerran. Eikä sekään paljon kipua helpottanu, ku pyysin Jannia HITAASTI vetämään mun kättä maata kohti että nivelet menis takas paikoilleen, niin tämä otti ja rykäs oikeen kunnolla! Aivan uskomaton kipuhan tuosta seuras ja huuto oli sen mukanen.. Nyt jomottaa niin pirusti... Ens yönä ei varmaan paljon tuu nukuttua..