elämän hiljaiset hetket. ovat pisimpiä hetkiä, niitä kestä en. koin taas tänään sen hiljaisuuden.
silloin miettii miksi sitä itseään kiduttaa ja repii hengiltä. turhan elämän ja maailman takia.
mitään et itsellesi saa. et pienintäkään hymyä, ilon hetkeä. tyhjyyttä huutaa tämä elämä ,turhista turhin elämä. kaipaisin vain pientä lohtua, pientä katsetta tai ohi kuljettuna pienen pientä hipaisua käteen. mitään sitä mä en saa tuntea tai kokea. orvoksi tunnen itseni kuin revityksi paperiksi. joka minnekään kuulu ei. koska sitä ihminen osaa sanoa ei ja lopettaa tämän turhuuden. jättää vain kaiken taakseen ja olla ajattelematta mitää. kuinka päästää irti. sanoako vain että hyvästi enään kestä en . vai tappaa sen pienen sielun ja muuttua, muuttua niin ettei enää välitä kuolettaa vain tunteet. vai olisiko se kuolema parhain ratkaisu.