IRC-Galleria

Eilen kävin Lohjalla vaarin 68-vuotispäivien merkeissä. Marius oli lähes luonnollisesti mukanani,
Heidi jäi lukemaan tenttikirjaansa kotiin.

Syntymäpäiväkekkereillä olikin oivat tarjoilut, kuten aina. Useampaa laatua kakkua, jädeä, keksejä, leivoksia, jne. Huh, olen totaalisen perso makealle.

Matkalla vaarilta takaisin vanhemmilleni esittelin Mariukselle isin lapsuuden paikkoja, joihin
hän totesi tapansa mukaan "ka, kä, blablabla". Rikas kieli tuolla pienellä miehellä on, lukemattomia omia sanoja, saisi vielä selvän niistä kaikista. Ojamon pallokentällä hän katseli intensiivisesti jalkapalloilijoita ja totesi asiantuntevasti "pallo", ja niitä kentällä riitti kymmeniä.

Oli kyllä sangen mukavaa käydä läpi paikkoja, joissa ei ole pitkiin aikoihin tullut käytyä
ja esitellä lapsuuttaan Mariukselle, vaikka tuskin tämä ihan kaikkea ymmärsi. Muutenkin oli taasen kiva viettää aikaa poikansa kanssa kahden.. Vaikka eipä silti, on äitinsäkin ihana.

Mitenköhän sitä tuntuu olevan kirjoitettavaa aina isyydestä?

Olisihan se sääli, jos ei olisi. Miten rakastankaan tuota pientä miestä. Miten voisikaan olla rakastamatta omaa lastaan, omaa lihaa ja vertaan. Ja Marius rakastaa takaisin. Hän on kasvanut siihen, häntä rakastetaan ehdoitta.

Hänen puuhiaan on uskomatonta seurata. Miten noin pieni mies voi olla niin innovatiivinen ja kokeilunhaluinen. Ne ovat hänen keinonsa oppia. Otetaan mallia äidiltä ja isiltä, kokeillaan, oivalletaan. Välillä kokeillaan asioita, jotka on kielletty. Pelisäännöt ovat selkeät, mutta rajoja on koetettava. Marius polkee tomerasti jalkaa maahan, jos kielto ei miellytä. Ja koittaa rikkoa kieltoa uudestaan.

Rakastava koti antaa myös lapselle rajat ja normit, joiden mukaan pitää toimia.

Jäin kotiin hoitamaan kipeää poikaa. Koti-isänä oleminen säännöttäis aika tavalla,
jos se ois taloudellisesti järkevää, voisin olla päätoiminen koti-isä.
Marius oli kohtalaisen kuitti, kun laitoin sen päikkäreille. Aamulla kun oltiin höyrykylpyilemässä
suihkussa, poika nykäs aimo pökäleen suihkun lattialle, päivä ainakin käyntiin komeasti.
Kaavin sen siitä sitten kissojen kakkalapiolla pois ja jynssäsin juuriharjalla ja tolulla.. Olenko vainoharhainen :>

Aamu sujui leppoisasti pojan sähläilyä seuratessa. Pari kertaa heitettiin vesimukit pitkin pöytää (kolmatta kertaa sitä ei enää täytetty:)