IRC-Galleria

Mä herään aamul sängyst, kelaan mitä vittuu, tuntuu ku kaikki suru meitsin niskaa tippuu. Se suru viiltää ison palan jostai sisältä, kelaan miltä tuntuu kuolema, se on varmaa syvältä.Kelaan läheisii ja kaikkii ketä rakastan, ne vois pakastaa ja takas haluun rakastaa. En saa mielest ikin tärkeet menetettyy, ja viimevuosina joutunu kaks kertaa pahast pettyy, mut kyl siit leppyy tai ainaki haluais, mut ne tulee mielee kaikist frendeist, koulust ja huonekaluist. Ajatukset ne jää taka-alalle tai niinkai toivois, mut ne vaa jää päähän vaivaa, vitut mistää hoidoist