pääset kuin pääsetkin koulusta, kävelet parikymmentä metriä pysäkille, huomaat että linikka odottaa pihassa, mutta kun katsot tarkemmin, huomaat viisikymmentä kiukkusta lasta läjässä tyrkkimässä toisiaan linkan oven edessä. aurinko paistaa. seisot helottavassa kuumuudessa painava reppu selässä. kun viimein pääset ovelle ja vilautat korttia, huomaat kuinka linikka onkin jo täynnä, niin täynnä että et löydä tyhjää paikkaa ja jäät seisomaan käytävään kymmenen muun ihmisen kanssa. ilmastointi tuskin toimii. nyt sinulta pääsee itku. luulet, että bussi menee suoraan päämäärään, mutta pian kyllä tajuat että päämäärä on kaukana, kun linikka kiitää kohti korpea. auto pysähtyy joka ikisen pysäkin kohdalla jättäen yhden ihmisen kerrallaan kyydistä. jäät jalkoihin yrittäessä saada vapautuvan paikan. turhaan. itket hieman lisää, mutta yrität parhaasi mukaan pysyä elossa. seisot, jalat puutuu ja hiki virtaa, on kuuma. viimein koittaa ilon hetki ja näet valon, "varkaus 14" kyltin horisontissa. hymy kuitenkin hyytyy kun bussi kääntyy. itket jälleen. viimein koittaa hetki jolloin linja-auto pysähtyy ja suurin osa ihmisistä hyppää kyydistä. helpotut, etsit paikkasi ja auto jatkaa matkaa. pääset kuin pääsetkin perille, painat "stop" nappia, hyppäät kyydistä ja kävelet kotiin.
JA HUOMENNA UUSIKSS
