alamäkii, ylämäkii
koko elämäni muistan mitä mulle kävi
mitä sillon jätin tekemät nii
..sitä suren sitä mietin kui elämä mua heitteli
itsesäälis kierin, valheet kusipäiden nielin
..siit se lähti, mä olin pohjamudis
tahtomattani paikalla sudin, omin luvin
olin kovapäinen kakara, ei sädekehää vaan piikit
ja vyötä ei koristanu perhoset vaan niitit
..mä olin kova puhuu paskaa
en tarvinnu ketään suojelemaan tai mua rakastaa
mä elin elämääni ihan kuten ite halusin
sitä tajuamatta ite aloin lopult valuu siit
..mun ote irtos, en hallinnutkaan sitä
mitä pitäs, vaan tyhmänrohkeus tuomioon sitä lisäs
mä tipuin korkeelta ja kovaa, vailla auttajaa
yksin merel seilas mun pieni lautta vaan.
~kerran pelkäsin niin paljon sisintäni näyttää
sillä moni ihminen sydäntäni väärin käyttää
näytin muille sen miltä tuntuu olla ihminen
joka virheistänsä oppii, joka oppii elämään.
elämässäni on sattunut ja tapahtunut, sille alistunut
ollut vailla voimaa rapistunut
..ollu huonoi suhteit, masennus ajanut juomaan
polttanut, hengittänyt syvään, hyvää oloo tuomaan
.lyöny viattomii, tuottanu henkisii ikuisii arpia
valehtelisin sanoes ettei tullu harmia
nään siit painajaisii, omatunto ei jätä rauhaa
pitää olla vahva, tai ei jaksa tätä kauaa
..aiheutin sil paskaa vaa itelleni, ja ketä päästin likelleni
oli kusipäisii, vasikoit tai pelleili sil,
et toin esiin tunteit ja koitin näyttää kuka olen
kuka olen kukaan ei tienny sitä todel
olin herkkä pikkutyttö mieli täynnä mustaa
tuskan keskel koitti tehdä pilvilinnoi usvast
mut siit mustavalkokuvast puuttu värit ja tunteet
värittä huurteeks muuttu räpit ja ruhjeet.
~kerran pelkäsin niin paljon sisintäni näyttää
sillä moni ihminen sydäntäni väärin käyttää
näytin muille sen miltä tuntuu olla ihminen
joka virheistänsä oppii, joka oppii elämään.
etsin itseäni vuosii kunnes viimein löysin itteni
lähes hengettömänä itteeni avust kiittelin
riuduin vailla voimaa, kasvot kalman kalpeet
kysyen vaan itseltään mikä tekee ihmisest ahneen ja mikä on tarpeen
mä oisin voinu painaa jarruu aiemmi, mut en saanu tarpeeksi
unissani nöyrryin pyytää anteeksi, heittäytyen lapseksi,
..mä sain vähän aikaa miettii niitä katseit sit
nyt mä oisin vapaa niist kahleistki, kaikest siit
mikä painoi nää vuodet, minkä ansaitsinkin
oisin vapaa lintu, vapautin itseni
syy miksi itkenkin, mä löysin itsenikin
en haluu tuhoo enää omaa elämää, vaan tehä tääl
jotain kestävää, mikä jää sit ku lähen täält
mä en oo paha, en oo ikin ollutkaan
menneisyyden varjoissa omatunto kolkuttaa.
~ kerran pelkäsin niin paljon sisintäni näyttää
sillä moni ihminen sydäntäni väärin käyttää
näytin muille sen miltä tuntuu olla ihminen
joka virheistänsä oppii, joka oppii elämään.