Me mietittiin tuossa asken raukun kanssa ku jauhettii joku tunti kakkaa puhelimessa, etta vois oikeesti unohtaa KAIKEN ja lupua KAIKESTA ja alkaa vaan syomaan. Meilla olis vaa toisemme ja ruoka, ei ikina tarvis miettia mittaa milta nayttaa eika ikina menis rahhaa mihinkaa vaatteisii tai mihinkaa. Me vaa oltais ja syotais aina vaa. Eika kukkaa mies ikina haluais meita vaimoiksi, mutta ei se haittais mittaa, ja toisaalta ei tuo paljo kylla nykysesta eroais....? Mutta oi sita autuutta ja onnellisuutta.