Avaan silmät yöllä ja kiroilen ääneen
mietin sitä kaikkea, mikä meistä taakse jäänee
nousen ylös, tuijotan peilikuvaani
ne sanat rakkaudesta, kaikkee sitä lupaaki
luulen että elämä on pelkkä uniikki tarina
lappu seinäs ”ota lääkkeet jos masentaa”
tunteet velloo, ne mun silmäkanavani avaa
käsi kiinni puukos, katse seuraa verivanaa
Jos joku kertoisi mitä mä täällä vielä teen
ottais kädestä, taluttais huomiseen
sä sielä, mä poissa
onnellinen loppu vain tarinoissa
niin kuin maa alta pettää
on kulissit pettäneet jo
nyt kun molemmat on näytelleet osansa
voidaa riisua naamiot