Tiimalasist aika loppuu ennen ku sitä huomaakaa
Ei voi hukata elämää, ei lisää hiekkaa saa
Älä askeliis hidasta, aika siivil lentää
Pelkoo et tunne enää ku saat ne siivet selkää
Sä lennät koko ajan kohti omaa aurinkoos
Joka lopult säteil lämmitää ja ei siit kaikkoo
Jokasella valo oma kaukan lopus oottaa
Eli vielä kerran saat sen kipinäs sisälläs loistaa