HERRAJUMALA fiilis on sanoinkuvaamaton. ei tuu oikei sanoja ollenkaa mielee ku oon nii sekasin. olo iha voimaton ja tärisen. ei oo ennen ollu tällästä tunnetta. ku vappu sano ason nimen nii oli iha saatanan lähellä etten pyörtyny, silmis sumeni ja kaaduin sohvalle, itkin ja en saanu henkee ja äiti tuli si jelppii minuu ja piti pystys. taisin ottaa vähä liian tosissaa tän jutun. päässä vikaa tiedetää. vähä aika si en pystyny ees kävelee ku jalat ja kroppa tärisi hulluna ja ja ja en tiä, oon enemmä ku onnelline ason puolesta.
ASO ME RAKASTETAA SUA PERKELE ! <3