IRC-Galleria

muistan ku sillon istuit mun vieres/
meil oli hauskaa eikä mikää ollu pieles/
mut sit kävi niin et se jätkä tuli välii/
et tainnu yhtää kelaa mitä kaikkee täs voi hävii/
joskus aikoinaa olit mun paras ystävä/
haluisin sen takas mut ei en mä pysty tähä/
sä satutit liikaa ja vedit maton mun alta/
vaik kuin yritän en anteeks pysty antaa/
sain sen jätkän takas ja meil menee hyvin/
mut samoin ei mee meil sä niin kunnolla tyrit/
et ehkä ymmärrä mihin tällä pyrin/
mut neiti hei sä astuit rajan yli/
no antaa ajan kuluu ehkä tää viel muuttuu/
mut se tärkein se luottamus se täst puuttuu/
jos sut jossain nään kyl mä moikkaan ja hymyilen/
mut siihe se sit jää en voi mitää näille tunteille/
ku edellee sun näkeminen nostaa pintaa vihaa/
ku tekis niin mieli ottaa kurkust kii ja paiskaa sut pihaa/
mut antaa ajan kuluu ehkä tää viel muuttuu/
mut nyt on näin eli koita siihe tottuu.

uskokaa tai älkää, mut tää on iha mun omaa käsialaa.
tää on omistettu mun vanhalle hyvälle ystävälle, joka joskus satutti mua pahemmal taval ku olisin ikinä uskonu ystävän voivan satuttaa. sä jolle tää on omistettu tunnistat varmasti itses.
oot kyl viel mun kaveri, mut se mitä oltii ennen, se on valitettavasti mennyttä.