Olen surkimus, olen surkimus
Jota kukaan ei kaipaa milloinkaan
Minun tekoni menevät aina pieleen
Ja en ollenkaan ole kenenkään mieleen
Minä sain kerran häneltä rakkauden
Mutta minä samantien vain menetin sen
Olen surkimus
Jota kukaan ei kaipaa milloinkaan
Olen surkimus
Joka yksin vain jääpi illoin vaan
Minä menin uudestaan lempeä anomaan
Mutta hän ryhtyikin silloin sanomaan
Että voin lähteä tästä lätkimään
Ja häipyä kokonaan hänen elämästään
Olen surkimus
Jota kukaan ei kaipaa milloinkaan
Olen surkimus
Joka yksin vain jääpi illoin vaan
Minä en todellakaan tiedä mitä tekisin
Kun olen huomannut kaiken olevan turhaa
Ja eräänä päivänä sitten huomasin
Minun käyvän harkitsemaan itsemurhaa