IRC-Galleria

nyt on viikko intiaanireservaatissa takana. asuin itse asiassa "tavallisten" ihmisten kanssa. äiti oli kaliforniasta ja isä intiasta. meillä oli myös 2 v host-veli, Anand. isä oli lääkäri paikallisessa sairaalassa ja asuttiin sairaalan viereisellä asuntoalueella. joten ei ollut niin erilainen kokemus kuin joillain. meiän talo ihan normi ja on sähköt ja juoksevat vedet, mikä ei siis kaikilla ollut itsestäänselvää. mutta vaikka en intiaanien kanssa asunutkaan, oli viikko täynnä kaikenlaista ihmeellistä ja erilaista. opin paljon hopien kulttuurista. Hopit on tunnettuja "peaceful people"na, eli rauhaarakastavana kansana. sit oli kaikenlaisia hauskoja juttuja kuten jos näät sateenkaaren ja vahingossa osoitat sitä sormella, mitä siis ei saisi tehdä, niin sun pitää puraista sormeasi jotta pahat henget eivät pääse vahingoittamaan. yms muita hauskoja juttuja. jotkut meidän porukasta, ne jotka asu intiaanien kanssa jopa osallistui joihinkin rituaaleihin yms.
meillä oli myös yks ilta "cultural celebration" night, missä nää esitti omaa kultuuriaan. ihan mieletöntä tanssia ja laulua yms. Ja ennen meidän showta yhden castilaisen host-sisko oli sanonu "make it rain". sade on kaikkein pyhin asia näille, tosi tärkeää. kaikki näiden kultuurissa ja rituaaleissa yms liittyy jollain tavalla sateeseen tai veteen yms.
Itse show täällä oli paras show ikinä! ihn mieletön energia ja fiilis, vikojen biisien aikanaosa meiän castista itki koska tunnelma oli niin tiheä.
eilen vierailimme kylässä, joka on amerikan toiseksi vanhin koko ajan asuttu kylä. ei saatu ottaa ollenkaan kuvia, mutta ihan mieletön paikka. ihan kuin olis jossain sadussa ollut... ei voi sanoin kuvailla kuinka erilaista!!!
eilen ja tänään oltiin host-familyn kanssa telttailemassa Grand Canyonilla, ihan mieletöntä! oli niin kivaa :)
Community Impact päivänä olin korjaamassa hopien juoksupolkua. Juokseminen on toinen tosi tärkeä asia hopeille. näillä on joka vuosi juoksukilpailut. Tai oikeastaan ei kilpailu, ksoka näiden kulttuurissa ei tunneta sanaa kilpailu. oli rankkaa, mutta onneks täällä ei oo niin kuuma kun ollaan niin korkeella. ehkä 25 astetta. lounaalla sit juteltiiin paikallisten kanssa ja jopa tavattiin kylän päällikkö, täällä päälliköt on aina naisia. varmaan joku 90.v nainen. olit tosi koskettavaa kun hän katsoi silmiin ja sanoi "askwali" eli siis kiitos. tuntui, että mitä täällä teemme on oikeasti tärkeää ja sitä arvostetaan. olen kyllä niin onnekas että sain kokea jotain näin ainutlaatuista!

huomenna matkapäivä Bullhead cityyn ja sit onkin jo aika mennä Taiwaniin. 2 kk takana, 4 edessä....hui kun menee aika nopeesti!