Me ennen oltiin ystäviä,
vaan nyt on kaikki mennyt.
Kuilu välillämme levenee,
ei enää toiselle puolelle näy.
Yritämme siltaa rakentaa,
kumpikin vuorollaan.
Mutta se vaan sortuu pois,
toisen sanoista.
Emme voi enää puhua,
syyttämättä toista.
Vaikka aurinko paistaa,
minä itken,
ystävyyttämme katkeraa.
Näinkö tämä loppuu?
Emme enää tunne,
kun kadulla kohdataan.
On silta poltettu pois...
Ei enää syki lämmin sydän,
vaan kiveksi muuttuu.
Ehkä,jos molemmat yrittävät,
voimme paikata
tuon repaleisen purjeen elämän,
joka joskus oli yhteinen.
Ja lämpimät tuulet puhaltavat taas.