IRC-Galleria

Kylmä keskiviikko,
Sadetta ja harmaata.
Keittiön ikkunasta
Mä tuijotan tunteja,
Kun tyhjälle paperille
Kirjoitan sanoja,
Kuinka eilen vielä
Mut onnelliseksi teit.



Tässä talossa,
Näissä huoneissa
On ikävällä sun nimesi.
Tässä talossa,
Näillä muistoilla
On jokaisella sun kasvosi.


Kyllähän mä myönnän,
Et sulle väärin tein.
Mut huomaat sä, huomaat sä,
Kuinka väärin tuomitsit,
Kun oven kiinni heitit,
Avaimenkin hävitit,
Vaikka äsken vielä mulle
Sä hymyilit?


Mä soitin ja koitin
Sulle selittää,
Mut sanoissa mä sekosin.
Mä mietin ja tiesin
Kuinka vaikeaa
Sun ois anteeksi antaakaan.
Mä soitin ja koitin
Sulle sopertaa,
Ei se ollu mun vikakaan.
Mä mietin ja tiesin,
Että ikävä
Mulle silmiini jää.