IRC-Galleria

kertosäe:
Rakkaudesta vihaan on vain niin pieni matka
Miks jatkaa jos taakka on taaskin niin raskas
Se mielen vetää paskaks ja aukaisee haavat
Ihmiset toisiltaan enemmän ottavat kun saavat

Rakkaudesta vihaan on vain niin pieni matka
Pistää pakostakin joskus kelaan kauan tätä jaksan
Elämä on täynnä suruu se ei käy mun järjelle
Jos tunteet multakin kuolis niin mitä jäis jäljelle


Silloin tällöin päädyn elämäni tarkoitusta etsiin
Elämäni tärkeys vetää mutkin hiljaiseksi
Hetkeksi mä suljen silmät vaivun kuvitelmaan
Siihen harhakuvitelmaan joka korvaa univelkaa
Ei etukäteen voi laatii elämään suunnitelmaa
Eikä ajatuksii sitä suurinta valtamerta
Joka meidät tuudittaa uneen joka kerta
Ja muuttaa päämäärämme vuosi vodelta

Toiset duunii painaa herää joka aamu kuudelta
Kahden ihmisen liiton pelastaa voi suudelma
Niin monta kertaa pelkkä synkkyys peittää mielen
Viikatemies istuu vieres hetken pienen
Pään painan alas ja hupulla sen peitän
Kaikki hyvät ajatukset vittuun päästäni mä heitän
Suljen silmät suljen korvat blokkaan ajatukset
Turhaa enää juosta karkuun kun on menny ristiin sukset
Mä aina oon koittanu tehdä parhaani
Hyvin oon hoitanu elämäni ruusutarhaani
Silti joka kerta piikki pistää vitun lujaa
Tainnut oon mä eksyä nyt elämäni umpikujaan
Ei tuska ehkä haihdu mielestäni pois koskaan
Ei mikään tunteita maan pinnalle enää nosta
Siks pulloon tartun ehkä henkisesti vartun
Turhaan enää juoksen karkuun kun oon avannut mun arkun