IRC-Galleria

kertosäe:
Nämä ihmisen teot inhimilliset
Joka ikises o joku vika negatiivinen
Silti sisimmissää tietää mitä haluaa
Jos haluat satuttaa mun sydän repee kahtia
Tuntuu niin ne ajat muuttuu juttuu paikoillee ja suuttuu?
Palaa samaa ruutuu tuttu juttu mutta jotain puuttuu
Puutuu paikat vaihdan maisemaa ja kaipaan takas
Uupuu tunne turvallinen
Satutit mua rakas

Rakastin sua paljon annoin kaikki minkä pystyin
Sä olit mulle tärkein sä sait pidettyy mut pystys
Olit mun turva nyt jäi vain tyhjyys
Ainoo mikä nyt vallitsee on yksinäisyys
Kaikki ne muistot mut en vaa pysty unohtaa
Lupasit olla mun kaa mitä vaan tulee vastaa
Menit mulle sormuksenkin ostaa iha tost vaa
Olin vaa tyhmä ja nielin kaikki ne sun sanat
Mist oisin voinut tietää et halusit vaa pelleillä
Nyt jäi ikävä ja tyhjä kohta sydämessä
Kaikki kaunis kaikki hyvä lähti menemää
Tuskin tää yhtää mun takaa nyt keventää
Mut pakko purkaa johonki mitä ajattelen
Vikan kerran kun nähtii sanoit "rakastan ja soittelen"
Mut ei, äijä sä särjit mun sydämen
Jos sanon etten kaipaa, mä valehtelen

kertosäe

Mä tarkotin hyvää mut naine ei tajunnu
En olis koskaa sua ees leikitellen satuttanu
Mun kans et joutunu nyrki ja hellan välii
Ja toivon ettet ois törkänny veitsel niinku kerra kävi
Heräsin eteisestä sul oli vitust verta käsis
En ehtiny ees pyytää jumalaaka kertaaka hätii
Kun näin sut seuraavaks jo toisen äijän kanssa
Mäki sanoit et rakastat mut sen verra ku vaa näkis
En ollu tossun alla vaik ma jouduin aina tiskaa
Sinisilmäsenä takaajana sain sun lainat niskaa
Sä pääsit vitun ja pikkujutuis ja asioist riitaa
Katoit mua samal taval ku mä jotain vasikoit tsiikaan
Sua aikanni kattelin mut yhtäkkii kuva hävis
Joten suhde päätty ja mä olin taas vaa ruma fägis
Nykyää naisii yritän vähemmä luottaa
Mut yksinäisenä joudun taas kädellä huokaa

kertosäe