kertosäe:
Jäi Mombasaan vain päivä elämää
Ja elämään nyt Mombasa vain jää.
Kuuman kostean minä tunsin Mombasan
Ja meren taivaan Afrikan.
Mä ensin näin vain meren sinisen,
Ja koralliin löi aallot jylisten.
Pärskeen takaa näin sinun hahmos yllättäin,
Sä nousit rantaan nauraen.
Ja simpukan niin vaahdonvalkoisen
Sä ojensit ja katsoit hymyillen.
Koskin simpukkaa ja sen pintaa karheaa,
Kuin vartaloas kosteaa.
Niin polttaen löi tuuli kasvoihin,
Ja käsissäs sä kannoit aaltoihin.
Tyrskyn alle jäin, olit vahva sylissäin,
Niin lämmin, suolan makuinen.
Kun saapui yö, niin tyrskyt lannistui
Ja lahdelmaan vain kevyt vaahto ui.
Kuulin unessain leopardin huudon vain
Ja kosketin sua uudestaan.
kertosäe
Kuuman kostean minä tunsin Mombasan
Ja meren taivaan Afrikan.