Ja mitä ikinä mä teen se ei riitä
mä en koskaan oo niin kuin hän
hän sanoo sanan, kaksi
ja niin mä häviän
Ei se ei riitä
mä en koskaan oo niin kuin hän
hän sanoo sanan, kaksi
ja niin mä häviän
Voin olla niinkuin muutkin on
tavallinen ja täysin tuntematon
Oon hyvää seuraa, mä rikon sen jään
mut peilistä mä pelkän naamion nään
Ei ne huomaa, vaikka tuijottaa
Ei ne mitään musta irti saa
Joskus mä kasvan pienemmäksi
Katoan sokkeloon
Joskus en jaksa, suljen silmät
Ja leikin ettei mua ees oo