Revolveris ei nallit pauku enää,
Mut keinulaudas meidän puumerkit elää.
Perheet hajoo, laitokset täyttyy,
Liian myöhää faija avohoitooki päätyy.
Lapsen traumoja mustia aukkoja,
Se on ku giljotiinil katkottas kauloja.
Ei niistä välitetä mobilaattii päähän,
Parempi ruoka muka parempi mieli.
Mielenterveys on ku leikkikenttä,
Mut ei leikin asia vittuuks leikit asial.
Unelmat särkyy, haavat ei parane,
Henkisesti neliraaja vammanen.
Pirtu vei maksan se istuu elinkautista,
Eikä sydän jaksa, tahdistin paskan.
Näkökenttä koostuu mustast ja valkosest,
Mun testamentti on jo mustaa valkosel.