päivät vaan liukuu eteenpäin kuin huomaamatta.
joskus tulee kuitenkin hetkiä jolloin havahtuu ja tajuaa kuinka nopeasti se tapahtuu.
niin paljon jää tekemättä,näkemättä ja ennenkaikkea sanottua.
miksi todellisuus on olevinaan niin pelottavaa että joutuu pakenemaan sitä kokoajan,
vaikka se oikeasti vain lisää pahaa oloa
ja kuluttaa lopulta loppuun...
miksi täällä ei pärjää kuin vahvat,entä me jotka emme ole välttämättä kyllin vahvoja paineen alla?