IRC-Galleria

Laulan sulle tämän laulun
Ole mun ystävä ja kuule
vaikka sua mä liion kuunnellutkaan en,
nyt vasta huomaan kuinka sua mä tarvitsen
Anna mun jatkaa

Laulan sulle tämän laulun
Vasta ensimmäistä kertaa
Mut mä toivon ettei tää oo viimeinen
Sua laimin löin ja koskaan ymmärtänyt en,
kun sydän itkee

Hei älä mee, tai viet multa kaiken
ilman sua elää en enää voi
älä mee, tai viet multa kaiken
Ethän mee, sä et jättää mua saa

Millainen on huominen jos luokseni et enää palaa
Itseäni ainoastaan syyttää saan
Kulkija huoleton joka kiroaa luontoaan
jos haluut tietää

Hei älä mee, tai viet multa kaiken
ilman sua elää en enää voi
älä mee, tai viet multa kaiken
Ethän mee, sä et jättää mua saa

Nyt vasta huomaan kuinka sua mä tarvitsen
kun sydän itkee

Hei älä mee, tai viet multa kaiken
ilman sua elää en enää voi
Hei älä mee, tai viet multa kaiken
Ethän mee, sä et jättää mua saa

Et jättää mua saa

Tuuli hiuksillaan
hiekkaa varpaissaan
silmin hehkuvin
tyttö naapurin, öihin valkeisiin
kanssas kauniit niin
kesät kuljettiin

Enkä milloinkaan
tullut kertomaan
salaa iltaisin, meistä haaveilin
Siitä kuinka jäät, mun syliin kiihkeään
kun aamu hämärtää

Joskus vieläkin, talviaamuisin
mietin missä meet
onko vastanneet
vuodet unelmiis
Minkäläinen tie, sulle annettiin

Niin kaikki ohikiitävää
Ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää, kun pihan poikki kuljet
ja jäljet häviää

Kuuman heinäkuun, yössä hehkuen
sanoit pakahtuu, mun sydän janoinen
pelätä ei saa, jos tahtoo milloinkaan
onnen saavuttaa.
Tyttö naapurin, silmin palavin, suuren maailmaan,
Käytkö vieläkin?
Kaikki aikanaan, kun turha riisutaan
Saitko rakastaa?

Ohikiitävää
Ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää, kun pihan poikki kuljet
ja jäljet häviää.
Niin ohikiitävää
ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää
kun pihan poikki kuljet, ja jäljet häviää.

Ohikiitävää

Mitä toivot että jää

Kerro mulle jotain uutta tänään, sano ettei meitä ole
Sano että kaikki päättyy kuitenkin, vaikka nehän ei usko millään
Mennään sinne missä kaupunki vaihtuu metsiin pimeisiin
Loputtomiin mä olen vaeltanut tämänkin yön ja sinuakin väsyttää

kertosäe:
Nuku pikkuinen, nuku tähti helmassa päivän paisteen
Nuku pikkuinen, nuku lehti helmassa laakson varjojen
Nuku pikkuinen, nuku virta helmassa meren tyrskyjen
Nuku pikkuinen, nuku talvi helmassa kesän kukkien

Kerro mulle jotain rauhoittavaa, joka aaveet karkoittaa
Sano ettei ne saa mua ansoihinsa lankeamaan, epäjumaliin uskomaan
Mä tiedän, en voi sua omistaa, vain pienen hetken koskettaa
Paikoillaan ei pysy tuulet vaikka huudetaan ja pulloon laitetaan

On aamuyö
Kun luokses saavun
Aamuyö kun vierees kaadun
Aamuyöstä tulen sinun huoneeseen
On aamuyö
Ja kuulen aamuyön viileän tuulen
Aamuyöstä jääthän kanssain vuoteeseen

On aamuyö
Kun luokses saavun
Aamuyö kun vierees kaadun
Aamuyöstä tulen sinun huoneeseen
On aamuyö
Ja kuulen aamuyön viileän tuulen
Aamuyöstä jääthän kanssain vuoteeseen

On aamuyö

Kuulen kaipuun kauniin musiikin
Surunuottiin sointujen
Vaikka viereesi tahtoisin
Niin luokses pääse en

Aamun myötä sataa lunta
Lunta puhtaan valkeaa
On kuin kaikki ois unta
Mua jaksathan odottaa

On aamuyö
Kun luokses saavun
Aamuyö kun vierees kaadun
Aamuyöstä tulen sinun huoneeseen
On aamuyö
Ja kuulen aamuyön viileän tuulen
Aamuyöstä jääthän kanssain vuoteeseen

On aamuyö

Tunnen kuristavan kuumeen
Joka sieluain ahdistaa
Rakkautes polttavan huumeen liekeissä
Voin itseni puhdistaa

On aamuyö
Kun luokses saavun
Aamuyö kun vierees kaadun
Aamuyöstä tulen sinun huoneeseen
On aamuyö
Ja kuulen aamuyön viileän tuulen
Aamuyöstä jääthän kanssain vuoteeseen

Tiesitkö että joka ikinen ilta kun mä väsyneenä painan pääni tyynylleni,mä ajattelen sua.En voi kyyneleilleni mitään,ne vain tulevat vaikka koitan kuinka estellä.Mussa tuntuu kipua joka puolella,niin paljon mä sua rakastan.Mutta mä kestän sen sillä sä olet sen arvoinen...RAKASTAN SUA NYT,AINA JA IKUISESTI!!!!

Mä olin viaton pieni tyttö,joka katsoi maailmaa sormet suussa,sinisillä silmillään.Mä olin tyttö joka talutettiin kädestä pitäen pois pimeyksien ohi.Kukaan ei koskaan selittänyt mitään,kaikki vain raahasivat.Kun mä kasvoin ja kuljin pimeyksien ohi,kukaan ei ollut pitämässä kädestä ja raahamassa pois.Mun sormet eivät enää olleet suussa vaan ne olivat siirtyneet koskettelemaan "pimeyttä" joka oli aina ollut mulle kysymysmerkki!