IRC-Galleria

Itken.itkuni on hiljaista ja tyyntä,se on pitkään kestänyttä kipua,joka ei lähde pois sielustani.
itkuni jatkuu,mutta se ei näy.
kukaan ei pysty sitä näkemään.
kätken sen,ja kaikki näyttää olevan hyvin.
mutta minä itken,sieluni ja sydämeni itkevät,ne kuivuvat ja kovettuvat.
muodostan kuoren joka suojaa minua,mutta pian se vielä särkyy ja joudun taas itkemään loputtomia kyyneleitä.sinä rikot minut,särjet minut ja jonain päivänä minua ei voi enää korjata.

Älä mene vielä.
Sulla on vielä aikaa.
Mä pidän susta kiinni,sä selviydyt,ymmärrätkö?
Itke pois se suru,joka sun sisälläs harhailee,etsii ulospääsyä.
Mä olen täällä sua varten,yhdessä me löydetään tie parempaan maailmaan.
Sä et ole yksin!!

itsaria taas mietiskelen...

Ne luulee et kestän mitä vaan.
Ne ei ymmärrä,ei ollenkaan.
Ne ei osaa lopettaa.
Ne miettii,mut jatkaa taas.
Ja mua sattuu uudestaan.

Ei kukaan yritä ymmärtää,ei kukaan tahdo auttaa.Ei kukaan näe sitä tuskaa,ei edes kyyneliä jotka valuu hiljaa poskelle.Ei kukaan pysähdy,ne menee vain ohi.Eivät ne ajattele toista,eivät ne ymmärtäisi.Ei kukaan huomaa,pientä kuolemaa...

mä toivon että annat mulle anteeksi,se oli silkkaa väärinkäsitystä.
mä en anna enää ikinä kenenkään enkä minkään tulla meidän ystävyyden väliin.
mä toivon että mä olen sulle yhtä tärkeä kuin sä mulle.
ei ole ketään toista joka sinut korvaa.
mä toivon että pysyt vierelläni koko elämämme loppuun asti!

ystäviä isolla Y:llä on aivan liian vähän..

Joskus oli päivä kaunis mut miks toista semmosta nää mä en?
Päivät pimeät,synkät vietän Koivikossa.
Vain yksi pimeä huone.
Tunnen kuinka seinät huokuvat tuskaa.
Nekään ei varmaan kaunista päivää nää.
Osastollakin astiat huutaa:"Miks ei sitä jo tuu?",kun mä tupakalle kävelen.
Aulassa jotku jauhaa paskaa,kuulen väärin,siit kauniskin päivä pilalle menee.
Ehkä vielä joskus mäkin taas kauniin päivän nähdä saan.

Rakastit tätä maailmaa,elämän jokaista askelta.Miks just maailman viattomin ihminen?Sitä usein mietin,pimeässä istuen.Olisin halunnut pitää sua kädestä,kun tuli aika sun lähteä.Viimeistä kertaa silmäs suljit ja enkelin kanssa kotiin kuljit!

Kipua, pelkää en
Siedän sitä tiedän sen
Mutta kun katson sua
Mä olen poika hiljainen
Kietoa, tahdon sinut
Vällyihini nukkumaan
Ettei sulle tulis kylmä
Enää milloinkaan

refrain:
Nurkkaan tuulilasin kyyneleet
Jääksi muuttuu niin kuin itsestään
Ohi kiitää pellot pientareet
Ja kylät joissa kohta herätään

Suru käy, kysymättä lupaa
Pöytään istumaan
Onko meistä toisiamme
Silmiin katsomaan
Sinä oot, pieni tyttö
Joka oottaa peläten
Jätät mulle pitkän pitkän
Pitkän kaipauksen

refrain

Nurkkaan tuulilasin kyyneleet
Jääksi muuttuu niin kuin itsestään
Ohi kiitää pellot pientareet
Tuun pimeästä aamun hämärään

Nurkkaan tulilasin kyyneleet
Jääksi muuttuu niin kuin itsestään
Ohi kiitää pellot pientareet
Tuun pimeästä aamun hämärään

Kellot tehkää meille aikaa nyt
Kuulkaa meidän pienet hyräilyt
Rakastan sua tänään enemmän
Kuin koskaan ennen sen nyt käsitän (

Kuinka vanhaksi arvioisit minua käyttäytymiseni, pukeutumiseni ja ulkonäköni perusteella? Kopioi tämä omaan blogiisi, niin näet kuinka vanhaksi sinua luullaan.

Laulan sulle tämän laulun
Ole mun ystävä ja kuule
vaikka sua mä liion kuunnellutkaan en,
nyt vasta huomaan kuinka sua mä tarvitsen
Anna mun jatkaa

Laulan sulle tämän laulun
Vasta ensimmäistä kertaa
Mut mä toivon ettei tää oo viimeinen
Sua laimin löin ja koskaan ymmärtänyt en,
kun sydän itkee

Hei älä mee, tai viet multa kaiken
ilman sua elää en enää voi
älä mee, tai viet multa kaiken
Ethän mee, sä et jättää mua saa

Millainen on huominen jos luokseni et enää palaa
Itseäni ainoastaan syyttää saan
Kulkija huoleton joka kiroaa luontoaan
jos haluut tietää

Hei älä mee, tai viet multa kaiken
ilman sua elää en enää voi
älä mee, tai viet multa kaiken
Ethän mee, sä et jättää mua saa

Nyt vasta huomaan kuinka sua mä tarvitsen
kun sydän itkee

Hei älä mee, tai viet multa kaiken
ilman sua elää en enää voi
Hei älä mee, tai viet multa kaiken
Ethän mee, sä et jättää mua saa

Et jättää mua saa