Tummien aaltojen uivan merelle päin
Ne ikäväni pintaan sai
Ja lokit kirkui, ne karanneet on Hitchcockin linnuista, kai
Kaipuuni nousee siivilleen
Kuka keksi rakkauden?
Nähdä surujen sillalta sain
Kaupungin katolla tähtiä tuhansittain
Yksi lähti ja laskeutui
Se lensi halki taivaan ja radaltaan harhautui
Sille esitin kysymyksen
Kuka keksi rakkauden?
Yö oli niin valkoinen
Kun puhalsi valkeet rakkauden
Tähdenlentona, kai
luokseni saavuit ja kauniimman teit minun maailmastain
Joku kätkee kysymyksen
Kuka keksi rakkauden?
Kuka sai aikaan sen?
Surujen sillallakin se kulkee
Ei se lähde hengiltä millään
Tähtien tomuna se leijailee
Ja syttyy kuin itsestään
Joku keksi rakkauden
Jos sinä et jäis,
En minäkään täällä olla vois
Eikä ikäväni tänne jäis
Tähtenä lentäisin kauas ja hiljaa hiipuisin pois
Tyydyn vastaukseen
Joku keksi rakkauden
Ja sinä toit minulle sen